Kirurgi

Unessa poikaystäväni oli menestynyt kirurgi, joka työskenteli Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla.

Kahdella nuorella miespotilaalla oli raajoissa jotain vikaa. Ajattelimme, että kaulan katkaiseminen ja pään siirtäminen ehjään uuteen ruumiseen olisi järkevintä – olihan se aivan tavallinen toimenpide jota suoritettiin usein ja rutiinina.

Olin huolissani, että päät kuolevat kesken operaation, mutta kuulemma kaikki sujuu hyvin kunhan pää saadaan kiinnitettyä uuteen vartaloon 10 minuutin sisällä.

Leikkaukset sujuivat hienosti ja ilman ongelmia. Toiselle miehelle liitettiin vartalon ja pään väliin valkoisen hevosen kaula, jonka sahaaminen irti hevosesta oli minun tehtäväni.

Delfiinejä ruokkimassa

Oli aurinkoinen kesäpäivä. Olin ystäväni Ellan ja poikaystäväni kanssa pienellä, kallioisella saarella jossa oli muutama mänty ja pieni hiekkaranta.

Olin jättänyt puhelimeni kalliolle, ja se valui vinoa kalliota pitkin lammikkoon ja hajosi. Olin vihainen, sillä näin kauempana merellä delfiinejä joista olisin halunnut ottaa kuvia.

Lainasin Ellan puhelinta ja menin rantaan kuvaamaan delfiinejä, jotka uivat aivan lähelle. Rannalla oli delfiinien poikasia: pieniä pingviinejä. Päätimme ryhtyä ruokkimaan niitä hamsterien jyväseoksella. Suutuin poikaystävälleni, sillä hän kaatoi koko ämpärillisen ruokaa hiekalle. Myös aikuiset delfiinit tulivat syömään, kävellen hiekalla pyrstönsä avulla.  

Päivä oli kaunis ja iloinen.

Tatuointifiasko

Näin tämän unen, kun olin juuri samana päivänä käynyt saattelemassa ystäväni tatuointistudiolle ottamaan uutta isoa tatuointia.

Menimme tatuointistudiolle kuten päivällä oli tapahtunut. Päivä oli viileä ja tuulinen. Viihdyin studiolla puolisen tuntia, kunnes lähdin hoitamaan muita asioita. 

Tapasin ystäväni uudelleen, kun tatuointi oli valmis. Järkytyin, kun hän näytti tatuointia: se oli aivan erilainen kuin alkuperäinen idea oli. Pohjalla oli se mitä pitikin tehdä, eli kuusikulmiokuvio, mutta se oli sotkettu täyteen kaikenlaista ylimääräistä. Tatuoija oli tuhertanut ruudut täyteen pieniä, kökköjä kukkia ja tähtimäisiä kuvioita, sekä kirjoittanut omaa nimeään ("Laura", vaikka oikea tatuoija oli mies) paksuilla epätasaisilla palikkakirjaimilla ympäri ystäväni vartaloa muun muassa käsivarsiin ja selkään.

Ystäväni puolusti taiteilijan vapautta ja kehui tatuoijan visioita, joskin hieman epävarman kuuloisesti. Tatuoija oli kuulemma työtä tehdessä ehdotellut parannuksia, ja ystäväni luottanut häneen ja antanut luvan niihin kaikkiin.

Referenssinä kuva tatuoinnista, joka oikeasti käytiin ottamassa:

Lähdin valokuvaamaan vanhalla filmijärjestelmäkamerallani. Oli hämärää, ja välillä maailma oli kokonaan mustavalkoinen myös filmin ulkopuolella. 

Kuvasin suurta räjähdystä ja sienipilveä kaukaisuudessa, sekä avaruuteen laukaistua rakettia, ja kissanpentua joka meinasi jäädä auton alle. Olin koko ajan huolissani, että kameran asetukset ovat pielessä ja kuvat epäonnistuvat.

 

Painajainen

Unessani elin jonkinlaisessa yhteiskunnassa, jossa kuka tahansa voi pahoinpidellä tai muuten vahingoittaa toisia aivan vapaasti. Olin peloissani, sillä elämä siellä oli pelkkää pakenemista.

Olin Itäkeskuksessa erään vanhan ystäväni kanssa. Siellä jokin epämääräinen, sekava mies seurasi meitä ja koetti päästä juttusille. Pakenimme ulos kadulle, ja hukkasin ystäväni jonnekin.

Myöhemmin olin jonkinlaisessa suuressa väliseinillä jaetussa hallissa, joka oli lattiasta kattoon päällystetty valkoisilla kaakeleilla. Katossa loistivat särähtelevät loisteputket, seinissä oli kellertäviä valuvia tahroja.

Piilottelin väliseinien takana, kun hallissa kulki alaston mies, jonka vartalolla oli omituiset mittasuhteet. Hän oli muuten tavanomainen, mutta jalat olivat vain puolisen metriä pitkät, leveästi asettuneet tyngät, jotka saivat hänet liikkumaan vaappuen.

Myöhemmin katselin sivusta hallia, jossa valtaisa joukko epämuodostuneita, lihavia ja muuten vartaloiltaan omituisia miehiä tappoi ihmisiä. He valuttivat veret suuriin ristin muotoisiin altaisiin, jotka kulkivat pitkin hallin lattiaa. Alastomat ruumiit heitettiin läjäksi leveään, pyöreään aukkoon hallin lattiassa.

Myöhemmin juoksin kadulla pakoon jotakuta. Minua vastaan tuli hermostuneen oloisia, säpsähteleviä tyttöjä, joilla oli käsissään keittiöveitset. He toistelivat käsillään puukotusta muistuttavia liikkeitä.

Antropologisia omenoita

Olin töissä puistohommissa. Istuimme rivissä lounastauolla Roihuvuoren kirkon pihan portailla.

Pomomme tuli paikalle ja ilmoitti tekevänsä haastattelua työpaikan lehteen. Hän aloitti haastattelun ottamalla esiin 1800-luvun rotuopin tutkijoilta tutun pääkallonmittauslaitteen, jolla hän mittasi minun ja muiden työntekijöiden leukaperien leveyden. Mittaaminen vihloi hieman.

Hän kysyi, mitä mieltä olemme siitä että jokin omenalajike on valtaamassa markkinat kaikilta muilta omenalajikkeilta. Muilla työntekijöillä oli vastaus, mutta minä ilmoitin etten tiedä aiheesta tarpeeksi voidakseni kommentoida sitä.

Uni jatkui vielä Roihuvuoren ostoskeskuksessa, mutta en muista mitä teimme siellä. 

Hyönteisiä

Unessa olin puistossa Ruoholahdessa. Olkavarttani alkoi kutittaa, ja raavin sitä. Siinä oli jokin hyönteinen, joka irtosi raapimalla, mutta sen piikki jäi kiinni lihaani.

Tartuin piikistä kynsilläni ja vedin sen pois. Se oli etusormeni mittainen ja puolisen senttiä paksu, ja sen varressa oli leveämpi kohta joka vaikeutti sen vetämistä pois ihon alta.

Olin kauhuissani. Yhtäkkiä kaikkialla lenteli eri kokoisia hyönteisiä, joilla oli samanlainen piikki. Huidon niitä pois iholtani ja yritin juosta pois puistosta.

Imuri

Ostin hetken mielijohteesta robotti-imurin Itiksen Anttilasta. Kaupasta lähdettyäni kävin pankkiautomaatilla ja tajusin, että viimeiset rahani olivat menneet siihen.

Yritin mennä palauttamaan sitä, mutta äitini oli kaupassa enkä uskaltanut palauttaa imuria ettei äiti saisi selville minun ostaneen sellaisen ja alkaisi nalkuttaa.

Unessa olin sähkömies

Olin sähkömies, ja tavarahississä matkalla tornitalo-sairaalan ylimpään kerrokseen tekemään korjaustöitä.

Hississä oli myös asiakkaita, joista yksi oli Angry Birds-pelin luoja Peter Vesterbacka. Hän katsoi minua ylimielisen näköisenä päästä varpaisiin ja alkoi solvata minua.

- "Ootko joku mutantti kun oot noin pitkä?"

- "Olipas kohteliaasti sanottu"

- "Miten tollanen luonnonoikku pärjää elämässä, miten mahdut sisään taloihin??"

- "Enhän mä oo paljoa keskimääräistä miestä pidempi."

- "HÖPÖ HÖPÖ!"

Työmatka

Olin matkalla töihin, öisellä hiekkatiellä jonkinlaisella omakotitaloalueella. 

Olin myöhässä, ja päätin oikaista pimeän pelottavan metsätien kautta. Tie kapeni kapenemistaan, ja muuttui lopulta kiviseksi tunneliksi. Päätin lähettää töihin tekstiviestin myöhästymisestä.

Saavuin pieneen luolaan, jossa puiset portaat johtivat seuraavaan tunneliin. Luolassa oli äiti ja viisivuotias lapsi. Kysyin äidiltä, pääseekö tunnelia pitkin nopeasti töihin, ja hän vastasi että tunneli on pitkä reitti turisteja varten. Päätin silti jatkaa, koska takaisinkin oli pitkä matka. Kapusin tunneliin, joka kapeni kapenemistaan, kunnes jouduin etenemään maaten ja raahaten itseäni käsillä eteenpäin.

Taistelu valtakunnasta

Olin kuningas, joka oli syrjäytetty valtaistuimeltaan. Valtakuntani sijaitsi jonkinlaisella ylängöllä, jossa sinistä taivasta riitti joka suuntaan silmänkantamattomiin.

Jouduin taistelemaan kolmea puhuvaa eläintä vastaan pyöreällä areenalla, joka muistutti hieman lumilautailukourua ja oli rakennettu sinisestä mosaiikista. Yksi eläimistä oli puoliksi ihminen, puoliksi leijona, toinen jättimäinen vihreä perhosentoukka joka liikkui käsittämättömän nopeasti ja uursi areenaan syviä koloja liikkuessaan. Kolmatta en muista. Eläinten johtaja oli ihminen, joka oli syrjäyttänyt minut valtaistuimeltani. Eläimet herjasivat minua. 

Minulla oli aseena ja suojana sinisestä lasia muistuttavasta aineesta tehdyt miekka ja suuri kilpi. Kilpi hajosi sirpaleiksi, kun ihmisleijona löi sitä rautaisella miekallaan. Yritin kiivetä areenan reunoja ylös, mutta valuin aina uudelleen pohjalle.

Jollain tavalla onnistuin voittamaan eläimet, ja sain valtakuntani takaisin.

Kahden päivän kuluttua istuin kuningattareni kanssa paksulla puunoksalla linnamme portin edessä. Kuningatar sanoi, että hänellä on ollut oikein hauskaa, mutta tiesin että oikeasti hän on todella tylsistynyt. Paikalle tuli sliipatun oloinen, ruskeisiin vaatteisiin pukeutunut linnan palvelijapoika, jolla oli pyöreä pää. Kuningatar sanoi, että minä ymmärrän varmaan tilanteen, ja lähti pois virnuilevan pyöreäpäisen palvelijan kanssa.

Baari

Olin ystäväni tyttöystävän kanssa lähiöostarilla, joka muistutti erehdyttävästi Kontulan ostoskeskusta. Päätimme mennä baariin, jonka sisäänkäynti oli lattiassa oleva luukku josta johti kapeat suorat portaat maan alle.

Baari oli järjettömän suuri, monikerroksinen kompleksi täynnä pöytiä, tuoleja, baaritiskejä, lavoja ja looseja. Lisäksi baarissa oli myös vanhaa ummehtunutta roinaa myyvä kirpputori ja kahvila sekä parkkihalli.

Asiakaskunta koostui lähinnä keski-ikäisistä pubiruusuista ja punakoista ukkeleista, joita haahuili siellä täällä. 

Halusimme pois, mutta emme millään löytäneet uloskäyntiä eivätkä asiakkaatkaan auttaneet. Kun vihdoin harhailimme suurten lasiovien luo, huomasin unohtaneeni mintunvihreät lenkkitossuni jonnekin ja olevani paljasjaloin. Palasimme etsimään niitä, emmekä löytäneet enää ulos. 

Kultahattu: vaihtoehtoinen loppu

Olin The Great Gatsby -elokuvassa, ja minä olin Nick Carraway. Elokuvan tarina oli lopuillaan.

Olimme yhdessä Gatsbyn sekä Daisyn kanssa suurella purjelaivalla, joka lipui hiljaa tyynellä merellä. Meillä oli hienot 1920-luvun vaatteet ja hellehatut. Paikalla oli myös muita henkilöitä, joita en osaa nimetä. Tiesin, että Gatsby suunnitteli jotain kieroa, sillä näin hänen piilottaneen revolverin erään koristeellisen, mintunvihreän tuolin istuintyynyn sisään.

Yllättäen Gatsby veti esiin suuren, aasialaistyylisen miekan, ja uhkasi tappaa Daisyn. Yhtäkkiä minullakin oli miekka, ja ryhdyin suojelemaan Daisya. Myös muut paikallaolijat ryhtyivät tappelemaan, ja pian veri lensi kuin Tarantino-rainassa konsanaan. Silvoin tappelijoita miekallani, enkä oikeastaan tiennyt kuka on kenenkin puolella. Laivan valkoinen kansi lainehti verestä. 

Kuului kova pamahdus, ja Daisy lysähti kuolleena veriselle kannelle. Valkoinen mekko tahriintui punaiseksi.

????

Olin Jarmon kanssa vieraana pienessä kylässä, joka saattoi olla elokuva... Kylä oli idyllinen pikkupaikkakunta, jossa ei vaikuttanut olevan mitään vikana. Meitä kestittiin yltäkylläisesti. Meistä huolehti mairea pariskunta, jolla oli kaksi lasta.

Jossain vaiheessa riitelimme ystäväni Samin kanssa, ja nenästä, suustani ja korvistani vuoti verta jota pesin kasvoiltani sumuisessa kasvihuoneessa.

Näimme eräällä mäennyppylällä seisoessamme, kuinka lihava mies ajoi nurmikkoa pihalla ilman housuja. Hieman myöhemmin meille kerrottiin, että mies on kuollut, ja hänen autonsa siirrettiin mairean pariskunnan omistamaan jättimäiseen ruosteiseen rautalaatikkoon, joka toimi vähän niinkuin puimuri ja poimi sisäänsä autoja. Samanlainen outo katoaminen tapahtui myös muutamalle muulle henkilölle, kunnes lopulta näimme mairean pariskunnan iskevän nyrkkiä kämmeniinsä merkitsevän näköisesti, kun joku soitti hevimusiikkia... 

Olimme sitä mieltä, että mairea pariskunta murhaa huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Syytös johti siihen, että pariskunnan rautalaatikko muuttui jonkinlaiseksi tankki-avaruusalukseksi, jonka päälle vaimo ja lapset kipusivat. Siellä oli kultainen, jotenkin 80-luvun yökerhohenkinen valtaistuin jokaiselle. He sonnustautuivat vaaleansini-valkoisiin sifonki-pitsi-hopea-glitter-kaapuihin sekä suuriin polveileviin mintunvihreisiin peruukkeihin. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan hyvin 1980-luku kohtaa viktoriaanisen ajan ja avaruuden -henkinen.

Yritimme tappaa perheen isää ja jahtasimme häntä paikallisessa Clas Ohlsonissa. Hän kuitenkin pääsi pakoon, ja muuttui viime hetkellä koiran muotoisiksi portaiksi joita pitkin hän itse kipusi avaruusaluksen päälle ja pukeutui samanlaiseen asuun kuin perheensä. Avaruusaluksen vieressä oli jonkinlaisia porrasmaisia telineitä, jotka koiran kanssa muodostivat isä-äiti-poika-tyttö-koira -kokonaisuuden.

Avaruusaluksen päällä meidät saatiin kiikkiin. Mairea perhe aikoi käyttää Jarmoa avaruusaluksensa energianlähteenä sitomalla hänet kiinni ja laittamalla kaksi miestä ruoskimaan häntä. Jarmolla ilmeisesti oli joitain taikavoimia. Väitimme, että miehet väsyvät, mutta perhe sanoi miesten vähitellen muuttuvan lonkeroimaisiksi mutanttihirviöiksi. 

Jostain paikalle ilmestyi ystäväni Henrietta, joka pelasti meidät pulasta. Saimme tapettua mairean perheen. Sen jälkeen pukeuduimme itse heidän outoihin vaatteisiinsa. Päätimme Henrietan kanssa tuunata vaatteet "muodikkaammiksi", mutta lähinnä revimme irti osia peruukeista. 

Otimme valtaistuimet aluksen päältä ja kuljetimme ne ilmeisesti jonkinlaiseen yökerhoon. Vaihdoimme istuimissa olleet kyltit uusiin kyltteihin, joissa luki "T1980" ja asetuimme poseeraamaan valtaistuimilla. 

Sitten heräsin.

Kääpiö-Bean

Kävin viemässä kaupan tuulikaapin ilmoitustaululle ilmoituksen.

Myydään kääpiö-Mr Beaneja lemmikiksi.

Poliisilaitos

Olin poliisi, ja työskentelin suuressa betonisessa poliisilaitoksessa. Olin jonkinlaisessa terveyskeskuksen vastaanottohuoneen näköisessä huoneessa, jossa pöydällä makasi tainnutettu ihminen. Päätin tappaa hänet, ja iskin häntä monta kertaa puukolla.

Kesken touhujeni joku kolisteli ovea ja tuli sisään. Ehdin juuri ja juuri paeta toisesta ovesta viereiseen huoneeseen ja poistuin käytävälle muina miehinä.

Kun syyllistä murhaan alettiin etsiä, esitin teatraalisen järkyttynyttä tapahtuneesta. Kukaan ei epäillyt minua, enkä jäänyt kiinni.

Ajoneuvoksia

Lähdin veneilemään perheeni veneellä. Oli kova tuuli ja merenkäynti. Irroitin veneen laiturista ennen kuin astuin siihen itse, ja tuuli vei sen. 

Sidoin vyötäisilleni suuria ilmapalloja, ja lensin jonkinlaista propellia apuna käyttäen vedenpinnan yläpuolella veneen luokse. Tuuli koetti työntää minua toiseen suuntaan, mutta sain lopulta kiinni veneestä ja kapusin sisään.

Myöhemmin otin skootterin ja kaahasin pitkin kapeita metsäpolkuja, koko ajan vähällä kaatua tai loukkaantua. Lopulta saavuin rannalla olevan hevostallin pihaan, ja minut häädettiin etten säikäytä hevosia.

Hiustenkuivainjengi

Kuuluin jonkinlaiseen rikollisjengiin. Lähdimme yöllä pelleilemään keskelle peltoa jollekin karjasuojalle, jolla saimme vahingossa aikaan tulipalon. Piilouduimme pensaaseen sillä aikaa kun yksi palomies ajoi paikalle polkupyörällä ja sammutti tulipalon. Yksi jäsenistämme, humalassa ollut Pong-Pong, kuoli palossa.

Myöhemmin riitelimme palon syttymissyystä aseinamme partakoneita, kreppirautoja ja hiustenkuivaimia.

Puutarhanhoitoa

Oli kirkas kesäpäivä. Kesämökillämme oli paljon siistimpää kuin todellisuudessa, polut oli reunustettu kivillä ja nurmikot leikattu.

Istutin kasveja puron varrelle, ja leikkasin rikkaruohoja. Aiempana kesänä olin vuokrannut palstan slaavilaiselle naiselle, joka ei ollut maksanut vuokraa. Palstassa oli minusta jotain pahaenteistä – saman yön aiempi Ihana-uni seurasi minua.

Päätimme J:n kanssa järjestää puutarhanhoitokurssin lapsille.

Ihana

Olin sodassa. Tai ehkä sodan jälkeisissä raunioissa. Kävin rautakaupassa ja ostin oranssia vahvaa narua ja valkoisen pahvinaamion. Ihmiset pakenivat kaupasta. Minun piti selviytyä jostain. 

Joku sanoi minulle "Kohta näet jotain ihmeellistä". Sen oli tarkoitus auttaa minua.

Yllättäen olin kahden muun kanssa kanavalla, joka piti ylittää. Meillä oli oppaanamme joku. Kanavassa kulki vahva virtaus, ja sen ylitse pääsi vain kolmea jäistä lautaa pitkin. Jokainen lauta katkesi kun sen yli astuttiin, ja yksi meistä putosi kanavaan. Jätimme hänet.

Kanavan toisella puolella oli betoninen talo, johon menin sisään. Talo oli valtava allas, joka oli täynnä jotain mustaa, kimaltavaa, öljymäistä ainetta joka aaltoili hiljaa ja näytti hieman tähtitaivaalta. Seinillä oli tasoja, joilla istui kaksi tai kolme naista.

Naiset kielsivät minua katsomasta suoraan kohti öljyä, laittamasta raajojani tason reunojen yli tai koskemasta öljyyn.

Kuulin, että öljy on elävä olento nimeltään Ihana: hypnoottisia voimia omaava olio, joka syö ihmisiä. En saisi ajatella yhtäkään myönteistä ajatusta Ihanasta, jottei se kaappaa aivojani ja pakota minua rakastamaan sitä pakkomielteisesti. Olin kauhuissani. 

Muut naiset huoneessa olivat jonkinlaisen Ihanaa palvovan kultin jäseniä. Yksi heistä huljutteli jalkojaan mustassa öljyssä. He sanoivat, että Ihana on todellisuudessa kiinteä kuutio, jonka ilkeät ihmiset ovat pakottaneet nestemäiseksi. He rakastavat Ihanaa niin paljon, että he uhraavat itsensä sille.

"Ihana on elävä olento siinä missä mekin, ja sillä on oikeus olla olemassa!"

Öljy imaisi yhden tytöistä sisäänsä ja hän upposi jälkiä jättämättä. Myös muut tytöt laskeutuivat altaaseen. 

Kuljin seinänviertä pitkin peloissani ja poistuin talosta. 

(Kuulostaa varmaan kovasti Metro 2033:lta. Ehkä onkin.)

Pikkusisko

Unessa minulla oli pikkusisko, joka sairasti ilmeisesti progeriaa. Hän oli laiha, hailakka ja ryppyinen, eikä puhunut mitään.

Oli aurinkoinen kesäpäivä mökillä. Siskolla oli yllään leveä ja muodoton kirjava kukallinen mekko, jossa oli valkoiset pitsireunat ja pitsikaulus.

Yritin opettaa siskoa uimaan kesämökkimme uimalaiturilla. Sillä aikaa kun puin itse uimapukua, sisko meni laiturille omin päin, tippui veteen ja alkoi upota liikkumattomana, raajat levällään ja kasvot pohjaa kohti. Nostin hänet nilkoista takaisin laiturille, ja puin hänelle pelastusliivit.

Michelle Obama oli pikkusiskoni suurin sankari. Katselimme valokuvia hänestä mökin sohvalla.

Hampaat

Hampaani olivat lähes täysin läpinäkyvät. Katselin kylpyhuoneen peilistä, kuinka kieleni liikkui hampaiden takana.

Muotoaan muuttava huvila

Oli aurinkoinen kesäpäivä Laajasalossa. Olin pikkuveljeni kanssa mummolassa käymässä. Veli haastoi minut juoksemaan alushoususillaan kilpaa mummolasta kotiin. Lähdimme siis juoksemaan, minä päälläni valkoinen t-paita ja alushousut ja tennissukat. Pidin polvieni välissä kuivattua hirssintähkää. Juoksin niin kovaa, että melkein lensin.

Eksyin matkalla veljestäni, ja juoksin ohi äitini talosta. Päädyin vanhaan huvilaan, jonka aulassa oli ystäväni Jan. Huvilassa oli hämärää ja pölyistä, seinät oli tapetoitu viininpunaisella tapetilla, huone sisustettu antiikkiseen tyyliin, seinillä kultakehyksisiä tauluja. Jan sanoi, että meidän täytyy löytää tie ulos talosta, mutta seinät alkoivat venyä ja muuttaa muotoaan, ja niihin ilmestyi uusia ovia. 

Avaan yhden ovista. Sen takana on jyrkät portaat, jotka johtavat alas päin jonnekin pimeään. Lähden yksin kapuamaan niitä pitkin kellariin. Minusta tuntuu, etten koskaan löydä ulos.

(Talo saattoi olla Huvinotko)

Juureton talo taivaalla

Viime yönä minun oli määrä kahden muun astronautin kanssa matkustaa ilmakehän rajalle sellaisilla yhden hengen avaruusrakettirepuilla, jotka näyttivät jonkin huvipuistolaitteen penkeiltä joihin on lisätty kupu pään ympärille. 

Matka kulki hieman vaikeasti alkuun, ja tipahdimme lumiselle mäelle, jossa joukko vanhoja mummoja yritti työntää meitä alas kun yritimme laskuvarjojen avulla ottaa mäkilähtöä takaisin lentoon. 

Ilmakehän rajalla ei pitänyt olla ketään, mutta kun pääsimme sinne, löysimme leijuvan talon täynnä venäläisiä joilla ei ollut edes avaruuspukuja päällään. Uimme ilmakehässä kuin vedessä.

Suomenlapinmuutti

Viime yönä unessani ostin joltakulta epäilyttävältä tyypiltä kaksi koiraa, suomenlapinkoiran ja alaskanmalamuutin. Ne olivat aikuisen kokoisia mutta silti pentuja, ja kuseskelivat kaikkialle ympäri hienoa rannalla sijaitsevaa omakotitalohuvilaani.

Jättiläislaiskiainen

Olin jättiläislaiskiainen, ja menin pienten ihmisystävieni kanssa Itäkeskukseen ostamaan postimerkkejä.

Jouduin tappeluun jättiläisgorillan ja jonkin muun olion kanssa, vaikken olisi halunnut tapella. Postin kauppa syttyi tuleen ja minut selätettiin keskelle Pasaasia.