Onnellisimmat unet sisältävät uimista

Oli jo syksy ja kylmää ja kuulasta, mutta jostain syystä merivesi oli vielä kesäisen lämmintä. Hypimme veljeni kanssa laiturilta uimaan, vaikka ympärillä kuura oli jäädyttänyt kasveja ja lehdet tippuneet puista.

Syksy saaressa

Olin mökillä saaressa ja kaikki oli ihanaa.

Oli jo viileä, harmaa, kuulas syksy, mutta aurinko paistoi ja saaressa oli jotenkin ihmeellisesti silti lämmintä ja ihmisiä kaikkialla. Uimme saunarannalla, vaikka ilma oli viileä, vesi ei ollut vielä jäätävän kylmää. Kaikkialla leijui tietoisuus siitä, että talvi on pian tulossa.

Perhosten kulttuuri

Seikkailin syksyisessä metsässä hyönteistutkijan kanssa. Alkusyksyinen luonto oli seesteinen, kauniin värinen ja tunnelma oli muutenkin kaunis.

Tutkija pyydysti pienen yökkösen jolla oli siniset siivet ja laittoi sen neulalla kiinni pieneen lautaan. Hän avasi pienellä veitsellä yökkösen vartalon, jonka sisältä löytyi mikroskooppinen puukko ja koristeellinen puunpala jossa oli kiehkuraisia merkkejä. Olin häkeltynyt, että niin pienillä otuksilla on jonkinlainen mystinen salainen kulttuuri josta en tiedä mitään.

Tutkija sulki esineet takaisin perhosen sisään ja järjesti sille jonkinlaisen rituaalihautauksen syksyisen metsän multiin.

Ihana

Olin sodassa. Tai ehkä sodan jälkeisissä raunioissa. Kävin rautakaupassa ja ostin oranssia vahvaa narua ja valkoisen pahvinaamion. Ihmiset pakenivat kaupasta. Minun piti selviytyä jostain. 

Joku sanoi minulle "Kohta näet jotain ihmeellistä". Sen oli tarkoitus auttaa minua.

Yllättäen olin kahden muun kanssa kanavalla, joka piti ylittää. Meillä oli oppaanamme joku. Kanavassa kulki vahva virtaus, ja sen ylitse pääsi vain kolmea jäistä lautaa pitkin. Jokainen lauta katkesi kun sen yli astuttiin, ja yksi meistä putosi kanavaan. Jätimme hänet.

Kanavan toisella puolella oli betoninen talo, johon menin sisään. Talo oli valtava allas, joka oli täynnä jotain mustaa, kimaltavaa, öljymäistä ainetta joka aaltoili hiljaa ja näytti hieman tähtitaivaalta. Seinillä oli tasoja, joilla istui kaksi tai kolme naista.

Naiset kielsivät minua katsomasta suoraan kohti öljyä, laittamasta raajojani tason reunojen yli tai koskemasta öljyyn.

Kuulin, että öljy on elävä olento nimeltään Ihana: hypnoottisia voimia omaava olio, joka syö ihmisiä. En saisi ajatella yhtäkään myönteistä ajatusta Ihanasta, jottei se kaappaa aivojani ja pakota minua rakastamaan sitä pakkomielteisesti. Olin kauhuissani. 

Muut naiset huoneessa olivat jonkinlaisen Ihanaa palvovan kultin jäseniä. Yksi heistä huljutteli jalkojaan mustassa öljyssä. He sanoivat, että Ihana on todellisuudessa kiinteä kuutio, jonka ilkeät ihmiset ovat pakottaneet nestemäiseksi. He rakastavat Ihanaa niin paljon, että he uhraavat itsensä sille.

"Ihana on elävä olento siinä missä mekin, ja sillä on oikeus olla olemassa!"

Öljy imaisi yhden tytöistä sisäänsä ja hän upposi jälkiä jättämättä. Myös muut tytöt laskeutuivat altaaseen. 

Kuljin seinänviertä pitkin peloissani ja poistuin talosta. 

(Kuulostaa varmaan kovasti Metro 2033:lta. Ehkä onkin.)