Olimme menossa jonkinlaiseen merimaailmaan isäni ja veljeni kanssa. Merimaailmassa oli paljon muutakin nähtävää, ja ehdotin että menisimme katsomaan jonkinlaista esitystä, jonka kyltti oli käytävässä.
Esitys oli meneillään lavalla, joka oli noin 300 metriä syvän pyöreän kuilun pohjalla. Kuilussa oli jyrkkä, lähes pystysuora katsomo, joka alkoi kuilun reunalta ja ulottui pohjaan saakka. Ihmisiä istui siellä täällä. Kuilussa oli hämärää ja sumuista, emmekä nähneet muuta kuin erivärisiä valoja sumun läpi. Isä ja veli eivät olisi halunneet mennä alas, mutta lähdin kapuamaan jyrkkiä, kaiteettomia portaita itsepäisesti. Päätimme hetken päästä palata ylös, koska portaiden kiipeäminen oli niin vaikeaa ja kuilu oli niin karmiva. Jäi näkemättä, mitä kuilun pohjalla olisi ollut.
Tuon jälkeen päädyin jonkinlaisen "täydellisen utopiakaupungin" ulkopuolelle. Kaupunki oli rannalla, ja koostui korkeista valkoisista hotellimaisista kerrostaloista. Kaupungin asukkaat olivat täydellisen kauniita ja ihanteellisia, mutta kaupungissa oli jotakin mätää. Minun oli määrä vakoilla kaupunkilaisia, ja päätin suostua yhden kaupunkilaisen vaimoksi. Jouduin lääkäriin, jossa minusta tehtiin "täydellinen". Poskipäihini pistettiin jotain ainetta pitkillä neuloilla, ja tunsin elävästi kivun ja sen kuinka neulat raapaisivat takahampaitani. Kun tuli kyse hiustenväristä, ryhdyin väittämään vastaan sillä en halunnut blondia tukkaa. Minulle oltiin ystävällisiä ja myöntyväisiä, mutta jouduin silti nukutetuksi vasten tahtoani.
Kun heräsin, olin tylsämielinen blondi pimatsu. Salainen tehtäväni ei enää kiinnostanut minua laisinkaan, vaan vietin aikaani istuskellen torin penkillä vailla ajatuksia ja seuraten miestäni päivän askareissa.
