Merimaailma ja täydellinen kaupunki

Olimme menossa jonkinlaiseen merimaailmaan isäni ja veljeni kanssa. Merimaailmassa oli paljon muutakin nähtävää, ja ehdotin että menisimme katsomaan jonkinlaista esitystä, jonka kyltti oli käytävässä.

Esitys oli meneillään lavalla, joka oli noin 300 metriä syvän pyöreän kuilun pohjalla. Kuilussa oli jyrkkä, lähes pystysuora katsomo, joka alkoi kuilun reunalta ja ulottui pohjaan saakka. Ihmisiä istui siellä täällä. Kuilussa oli hämärää ja sumuista, emmekä nähneet muuta kuin erivärisiä valoja sumun läpi. Isä ja veli eivät olisi halunneet mennä alas, mutta lähdin kapuamaan jyrkkiä, kaiteettomia portaita itsepäisesti. Päätimme hetken päästä palata ylös, koska portaiden kiipeäminen oli niin vaikeaa ja kuilu oli niin karmiva. Jäi näkemättä, mitä kuilun pohjalla olisi ollut.

Tuon jälkeen päädyin jonkinlaisen "täydellisen utopiakaupungin" ulkopuolelle. Kaupunki oli rannalla, ja koostui korkeista valkoisista hotellimaisista kerrostaloista. Kaupungin asukkaat olivat täydellisen kauniita ja ihanteellisia, mutta kaupungissa oli jotakin mätää. Minun oli määrä vakoilla kaupunkilaisia, ja päätin suostua yhden kaupunkilaisen vaimoksi. Jouduin lääkäriin, jossa minusta tehtiin "täydellinen". Poskipäihini pistettiin jotain ainetta pitkillä neuloilla, ja tunsin elävästi kivun ja sen kuinka neulat raapaisivat takahampaitani. Kun tuli kyse hiustenväristä, ryhdyin väittämään vastaan sillä en halunnut blondia tukkaa. Minulle oltiin ystävällisiä ja myöntyväisiä, mutta jouduin silti nukutetuksi vasten tahtoani.

Kun heräsin, olin tylsämielinen blondi pimatsu. Salainen tehtäväni ei enää kiinnostanut minua laisinkaan, vaan vietin aikaani istuskellen torin penkillä vailla ajatuksia ja seuraten miestäni päivän askareissa.

Hylätty talo

Samoilin metsässä äitini kanssa, jossain hyvin kaukana sivistyksestä. Oli varhainen syksy, kosteaa mutta aurinkoista. 

Löysimme suuren vanhan vaaleansinisen puutalon, joka oli hylätty, mutta säilynyt täysin koskemattomana. Menimme sisään. Talossa oli aavemainen tunnelma, mutta ryhdyimme penkomaan alakerran vanhoja tavaroita. Löysimme paljon hienoja emaliastioita ja vanhoja vaatteita, joita sovitimme pölyisen peilin edessä. Vaatteet olivat uuden mallisia, mutta silti vanhoja. Mietimme, mitkä niistä sopisivat pikkuveljelleni.

Tiesimme täysin varmasti, ettei taloa ollut kukaan löytänyt sen hylkäämisen jälkeen, mutta yllättäen ylemmistä kerroksista alkoi kuulua askelia ja natinaa. Katsoin ylöspäin, ja näkymä oli kuin korkea vanha kellotorni kierreportailla, jotka kiersivät seinien myötäisesti. 

Työ nakkikioskilla

Minut palkattiin töihin snägärille, joka sijaitsi Itäkeskuksen Kauppakartanonkadulla ja oli rakennettu bussipysäkin sisään. 

En saanut ennakkoperehdytystä ennen töiden alkua, vaan möllötin täysin ummikkona nakkikioskillani, kun se avattiin ensimmäisen kerran. Asiakkaita alkoi vyöryä sisään, ja heistä suurin osa tilasi erikoiskahveja, joiden valmistuksesta minulla ei ollut hajuakaan.

Kahveilla oli mielikuvituksellisia ja outoja nimiä, kuten Arabbiatta Slaughter Double Pumpkin Spice Latte... 

Olin epätoivoisen hidas, ja asiakkaita kasautui pitkäksi jonoksi. Pengoin sotkuisia kaappeja etsien kunkin kahvilaadun ohjetta, sain yhden tehdyksi mutta lihapiirakoita oli tilattuna kymmenittäin. Tuntematon tyttö alkoi neuvomaan minua ja valmistamaan lihapiirakoita.

Myöhemmin minulle selvisi, että snägäri oli jonkin rikollisjengin rahanpesujuoni, josta vastuussa oli laiha dali-viiksinen luihu mies.

Pako koulusta

Olin koulussa ystäväni Empun kanssa. Päivän viimeinen tunti pidettiin korkean rantakallion päällä. Kalliossa oli sileät mutta melko jyrkät reunat, jotka johtivat mereen. Ovi koulun käytävällä johti kalliolle.

Olin koko päivän yrittänyt päästä livistämään kotiin, mutta jouduin aina ongelmiin. Joko en löytänyt reittiä ulos koulurakennuksesta ja päädyin aina takaisin samaan paikkaan, tai opettaja valvoi kuin haukka. Lopulta Emppu keksi suunnitelman pakoon.

Opettaja istui tuolilla kallion päädyssä. Menin harhauttamaan häntä kompuroimalla pienen kuusen alle ja väitin etsiväni sopivia kuusenoksia askarteluun. Sillä aikaa Emppu heittäytyi vatsalleen kalliolle ja liukui jalat levällään alas mereen kuin liiskattu sammakko. Alhaalla oli moottorivene, jonka hän laittoi valmiiksi. Sopivalla hetkellä minäkin liu'uin vatsallani alas ja kömmin veneeseen, ja päristelimme pois.

Kainalo

Painajaisunessa oikessa kainalossani oli suuri kuoppa. Siihen tehtiin reikä, josta työnnettiin sisään metreittän sormenpaksuista harjaterästankoa. Minua pelotti, koska en tiennyt mihin se loputtomiin jatkuva tanko oikein meni.

Ford Fiestan kirous

Olimme matkalla jonnekin kahden kaverini ja tuntemattoman nuoren poikalapsen kanssa. Kävelimme hiekkatietä kahden mäen välissä.

Keskustelimme jostakin, ilmeisesti autoista tai kulkuneuvoista yleisesti. Kaverini* sanoi, että ainoa auto jonka hän tarvitsee, on Ford Fiesta. Samalle sekunnilla eteemme tielle ilmestyi tyhjästä Ford Fiesta. Puff vain! Olimme ihmeissämme.

Kun kiersimme mäet, näimme suuren laakson, jossa seisoi Ford Fiestoja siisteissä riveissä hiekkakentällä silmänkantamattomiin. Muistimme yllättäen Ford Fiestan kirouksen: aina kun joku sanoo haluavansa Fiestan, sellainen ilmestyy tyhjästä. Maailma on hukkumassa vanhanmallisiin Ford Fiestoihin.

Mietimme, miten pääsisimme pois laaksosta. Voisiko Fiestalla koettaa ajaa hyvin loivaa mäkeä hitaasti ylös? Tiesimme, että niillä ei voi ajaa ylämäkeen.

(* Kävi ilmi, että unen henkilöllä on oikeasti ollut Fiesta, johon murtauduttiin kolme kertaa, etupuskuri peruutettiin paskaksi ja sen kanssa jäätiin rekan alle. En tiennyt ennestään. Unet on mystisiä.)

Toisen kaverin legendaarinen fiestahirvitys elävästä elämästä

McDonald's Uni ®™

Ajoimme junalla, joka kulki korkealla sillalla saaristossa. Katselimme ikkunoista ja naureskelimme, että kaikki saaret näyttävät ympäriinsä heitetyiltä kananugeteilta, rapeine kuorineen. 

Kun juna tuli rantaan, näimme rannassa satama-alueella McDonald'sin Teambox-nugettipakkauksen muotoisen talon, ja ajattelimme että nugettisaaret ovat varmaan mäkkärin mainoskampanja. 

Perillä Jarmo ryhtyi kokoamaan hampurilaisia pienessä kapeassa keittiössä. Istuin jakkaralla katselemassa ja söin hampurilaista. Niihin laitettiin väliin riisiä pihvin muotoiseksi kerrokseksi. 

Päiväuni

Olin aloittanut koulun. Olimme suuressa autohallissa, jossa oli myös yksi opettaja sekä neljä omituista nuortamiestä, joiden aavistin tietävän ongelmia.

Miehet alkoivat keräilemään itselleen oppilaitoksen omaisuutta pieneen pakettiautoon, eivätkä lopettaneet vaikka kiellettiin. He järjestivät auton katolle viinilaseja riveihin ja keräsivät takapaksin täyteen rahaa ja tulostuspaperia.

Yritimme estää heitä opettajan kanssa, ja tilanne äityi tappeluksi. Heittelimme autoa viinilaseilla, ja ilmassa lenteli lasinsiruja kuin vesisadetta. Löysin shamppanjalaseja joissa oli shamppanjaa, ja heitin nekin. Ne eivät rikkoontuneet vaan kimposivat autosta takaisin käteeni, ilman että juomakaan läikkyi.

Klikkausmummo

Unessa toistui jatkuvasti tilanne, jossa olen lähdössä isovanhempieni talosta, ja karmiva vanha nainen yrittää seurata minua ja sopertaa minulle jotain. Hänellä oli kädessään tietokonehiiri, jolla hän yrittää klikkailla minua ja nilkuttaa perässäni. Pääsen aina pakoon koska hän on niin hidas, mutta päädyn aina uudelleen samaan tilanteeseen.

Hamsterin synnytys

Hamsterini oli tiineenä, ja yritin katsoa onko sen maha pyöristynyt. Laitoin sen kuljetuslaatikkoon. Yhtäkkiä sen sisältä pullahti ruokalusikallinen kirkasta nestettä, jossa lillui kuusi keskeneräistä punaista hamsterinpoikasta. Olin varma että nyt ne kuolevat, ja emokin lähti pois paikalta.

Poikaset kuitenkin alkoivat kasvaa aivan silmissä. Neste kuivui pois niiden päältä, ja ne kasvoivat kasvamistaan niin että pian niille alkoi kasvaa karvoja.

Noita

Minua jahtasi ilkeä noita, joka taianomaisella pensselillä koskemalla teki minut tajuttomaksi. Pensselistä tuli sinertäviä jälkiä iholle. Piilottelin tuntemattomissa taloissa, mutta noidalla oli keinonsa ylettää minuun esimerkiksi ikkunanraosta.

Minulle kerrottiin, että saisin apua pieneltä karvaiselta hämähäkiltä ja toispuoleiselta skorpionilta jolta puuttui toisen kyljen raajat, mutta en uskaltanut koskea kumpaankaan.

Lopulta noita kuitenkin joutui vankilaan. Vankila muistutti linnaa, jossa vangit liikuskelivat melko vapaasti. Minulla oli mukanani pensseli, jolla halusin kiusata noitaa. Tiesin, että homma menee pieleen ja noita vapautuu, mutta siitä huolimatta en pystynyt pysäyttämään itseäni vaan menin noidan luokse. Ilman taikapensseliäänkin noidalla oli maagisia kykyjä, ja hän sai pensselin käsistäni. Juoksin pakoon ja näytin noidalle keskisormea, mutta hän puristi käteni nyrkkiin telekineettisillä voimillaan ja kosketti niskaani siveltimellä.

Autoja järvellä

Harhailin pimeässä metsässä korkealla kalliolla. Katselin alas järvelle, jonka pinnalla kaahaili autoja. Ajattelin, että järvessä on varmaan vielä hieman jäätä jäljellä, kun autot pysyvät pinnalla. Yksi niistä teki jyrkän äkkikäännöksen, kaatui ja alkoi upota rantaveteen. Mietin mitä järkeä on kaahata autolla vedessä. Yritin löytää reittiä alas kalliolta, mutta hämärässä kaatuneiden puunrunkojen päällä kökötti mustia liikkumattomia olioita.

Kuollut ankka

Lähdin metsästämään jonkin harmaan animaatio-olennon kanssa. Löysimme rantakalliolta kyljellään käsi pään alla nukkumasta Disneyn ankkahahmon, jolla ei ollut vaatteita. Se näytti seesteiseltä.

Harmaa olio käski ampua ankan. En olisi halunnut mutta tottelin. Ammuin ensin ohi kun luodit lentelivät minne sattuu, mutta lopulta ammuimme ankan tuusan nuuskaksi niin että se muistutti reikäjuustoa. Pakenimme paikalta. 

Myöhemmin metsänvartija piti minulle läksytyksen ankan ampumisesta. 

Sushi

Keräsin jonkinlaisessa kaupassa paperikassiin kymmenittäin erilaisia sushipaloja, jotka olivat mitä mielikuvituksellisempia muodoltaan. Yhdessä oli päällä kissaksi muotoiltua marsipaania, yksi oli pieni vene mastoineen päivineen.

Aioin syödä sushit myöhemmin muualla, mutta perille päästyäni susheja ei enää ollutkaan. 

Hyi

Vein hamsterinpoikasia näyttelyyn, jossa tuomari huomautti niillä olevan loisia. Huomasinkin sitten, että hamsterien selät olivat täynnä reikiä joista pursusi vaaleankeltaisia, vähän finneistä tulevaa mätää muistuttavia matoja, joilla oli pienet jalat. Madot olivat järjestyneet jonkinlaiseksi tekstiksi hamsterin selässä, mutta en muista mitä siinä luki. 

Yritin ostaa loishäätölääkettä Roihuvuoren ostarilla olevasta apteekista, mutta kaikki myyjät olivat venäläisiä ja valikoimissa oli esimerkiksi paloöljyä mutta ei loislääkettä... 

Palahevonen

(Vanha uni, jonka muistan aina vaan. Kirjoitan tänne talteen.)

Ratsastin Laajasalossa Riitankujan mäellä hevosella, jonka kaikki raajat olivat nivelien kohdalta irti toisistaan. Kaula oli vartalosta irtonainen mutta leijui oikealla paikalleen, samaten pää irti kaulasta ja turpa irti päästä. Myös jalat ja häntä koostuivat irtonaisista, paikallaan leijuvista palasista. Hevonen liikkui keinahdellen, irtonaiset palaset heilahtelivat hiukan epätahdissa.

Joku kysyi, miksi hevoseni näyttää oudolta. Tiuskaisin hänelle, että tämä on ihan normaali hevonen, hän ei vaan tiedä mitään hevosista! Olin tosiaan sitä mieltä, että tämän tavallisempaa hevosta ei ole.

Ratsastin mäkeä alas, ja hevosen vauhti kiihtyi kiihtymistään kuin polkupyörä alamäessä. En saanut jarrutettua, ja törmäsin talon seinään niin kovaa että hevosen palaset lentelivät ympäriinsä.

Post-apokalyptinen saari

Elimme jonkinlaisessa ydinsodan jälkeisessä tulevaisuudessa, saaressa meressä. Kuuluin pieneen ihmisjoukkoon, joka yritti selviytyä kaikenlaisten mutatoituneiden taikaolentojen keskellä hengissä.

Olimme pakenemassa joltain, kun rantametsikössä ollessamme merestä nousi jättiläismäinen lentävä käärme. Sen pää oli puolitoista metriä korkea ja leveä noita-akan pää, joka puhui. Sillä oli suuret, pöyheät, pumpulimaiset valkoiset hiukset, ja pään alapuolella oli pienet surkastuneet kädet. Käärme kiemurteli ilmassa ympärillämme, kertoen kaikuvalla äänellä kuinka aikoo tappaa meidät.

Saimme lassottua käärmeen, ja sidoimme sen mäenrinteeseen. Se ei enää liikkunut tai puhunut, vaan makasi paikoillaan silmät kiinni. Nojasimme sen pumpulinpehmeään tukkaan ja silittelimme sitä. Lopulta se kuoli, ja otin mukaan tukon sen hiuksia. 

Myöhemmin törmäsimme keltaiseen, ihmisen kokoiseen outoon alastomaan olioon, jolla oli suippo pää. Sillä oli mukanaan jonkin Skandinaavisen kielen oppikirja, josta se lateli siansaksalta kuulostavia lauseita. Jos jäisimme kuuntelemaan niitä liian pitkäksi aikaa, kuolisimme. Jouduin sanaharkkaan olion kanssa, ja rupesin lausumaan sille takaisin samoja lauseita kirjasta. Olio sanoi, ettei sitä nyt muutenkaan oikeasti kiinnostanut koko juttu, ja lähti pois. 

Pidimme kauppaa, jossa myimme erilaisia peruukkeja. Peruukit oli tehty hiuksista, joita irtosi minun päästäni. Pelkäsin, että tulen kokonaan kaljuksi, sillä hiuksia alkoi olla jo aika harvassa.

Lentävä polkupyörä

Unessa rakensin itselleni lentävän polkupyörän. Se oli pikkuinen lasten polkupyörä. Siinä oli tarakassa kiinni pienet kankaiset siivet, jotka liikkuivat ylös alas ku pyörää polki. Pyörä lähti lentoon, kun sillä polki tosi nopeasti suoraa maata pitkin. Piti kuitenkin varoa, ettei törmää taloihin, sillä pyörä nousi hyvin loivasti ylöspäin.

Lentelin pyörällä ympäriinsä jollain hämärällä teollisuusalueella. Kaikki ihailivat sitä, vaikka minusta se ei ollut saavutus eikä mikään.