Löysimme suuren vanhan vaaleansinisen puutalon, joka oli hylätty, mutta säilynyt täysin koskemattomana. Menimme sisään. Talossa oli aavemainen tunnelma, mutta ryhdyimme penkomaan alakerran vanhoja tavaroita. Löysimme paljon hienoja emaliastioita ja vanhoja vaatteita, joita sovitimme pölyisen peilin edessä. Vaatteet olivat uuden mallisia, mutta silti vanhoja. Mietimme, mitkä niistä sopisivat pikkuveljelleni.
Tiesimme täysin varmasti, ettei taloa ollut kukaan löytänyt sen hylkäämisen jälkeen, mutta yllättäen ylemmistä kerroksista alkoi kuulua askelia ja natinaa. Katsoin ylöspäin, ja näkymä oli kuin korkea vanha kellotorni kierreportailla, jotka kiersivät seinien myötäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti