Aikakone

Kuljin Riikan ja Tian kanssa aikakoneella 1990-luvulle, ja kävimme ihmettelemässä tuttuja paikkoja.  

Kuljeskelimme Roihuvuoressa Vuorenpeikon ala-asteen pihalla, matkustimme Kallioon katsomaan miltä Kuvataidelukio näytti, ja pyörähdimme myös keskustassa.

Happy

Tummiin pukeutunut mies kävelee hämärällä, sateisella kadulla Helsingissä. Minä katselen unta hänen olkansa takaa. 

Miestä vastaan tulee harmaisiin, repaleisiin vaatteisiin verhoutunut koditon mies, joka huutaa haluavansa 200 euroa tai puukottaa itseään vatsaan ruosteisella viidakkoveitsellä. Hän kouristelee, vääntelehtii ja kävelee kyyryssä. Mies vaihtaa suuntaa ja koittaa päästä pummista eroon, mutta pummi ei jätä tätä rauhaan... 

Pummin kasvot alkavat levitä ja muuttaa muotoaan, suu muuttuu mustaksi, ammottavaksi, vellovaksi reiäksi, ja hän huutaa kumealla äänellä joka vaikuttaa kuuluvan samaan aikaan kaikkialta eikä mistään

"Wouldn't you do it, if it made you..." 

hiljaisuus, kimeä kiljahdus

"HAPPY" 

Hänen kasvonsa vääntyvät irvokkaaksi, jättiläismäiseksi hymynaamaksi ja lopulta räjähtävät.

Herätessäni minulla oli mielessäni unen taustatarina, jossa vilisee hymynaamaisia pieniä onnellisuuspillereitä. En tiedä.

Kanarialintu Buenos Airesissa

Unessani kaunis afroamerikkalainen nainen on lähtenyt yksin Argentiinaan Buenos Airesiin vapaaehtoistyöhön erääseen pieneen hotelliin. Pian hänelle valkenee, että häntä on huijattu, eikä hotellinpitäjä päästä häntä lähtemään pois. Naiselta viedään passi ja kaikki rahat.

Oltuaan hotellissa jo vuoden päivät nainen yrittää itsemurhaa. Hän on siivoamassa yhtä hotellihuoneista, kun hän päättää kivuta ikkunalle ja hypätä. Nainen mätkähtää kapealle kadulle, muttei kuole. Hän löytää itsensä sairaalasta ja paranee. Lopulta hän joutuu palaamaan hotelliin, sillä hänellä ei ole rahaa eikä muutakaan paikkaa minne mennä.

Hotellissa nainen työskentelee jälleen jonkin aikaa. Hotellinpitäjä on aluksi mukava, mutta hotellin muu henkilökunta kohtelee naista kaltoin. Eräänä iltana nainen kiipeää hotellin ylimmän kerroksen käytävältä ikkunalaudalle ja on aikeissa hypätä, mutta hotellissa pikkolona työskentelevä nuori poika pysäyttää hänet. Poika antaa hänelle hieman vaatteita ja rahaa ja käskee naista palaamaan myöhemmin kostamaan. Nainen lähtee Buenos Airesin kaduille yllään kanariankeltainen pikkutakki.

Pomminpurkaja

Olin pomminpurkaja, ja työskentelin jonkinlaisessa autioituneessa rauniokaupungissa Antarktiksella. Työparinani oli Mickey Rourkea muistuttava tajuttoman kaappi mies, joka yritti tuloksetta vikitellä minua. Purimme pommin, joka koostui muovilaatikossa vedessä lilluvista kuutiomaisista lihakimpaleista ja niiden alla olevasta pommista. Lihat oli kauhottava yksitellen pois reikäkauhalla, jotta pääsisin käsiksi alla olevaan pommiin. Minua pelotti.

Jalaton nainen Venetsiassa

Keskiössä on nuori kaunis nainen. Hän on aiemmin menestynyt elämässään, mutta jouduttuaan pyörätuoliin jäänyt yksinäiseksi ja masentunut. Hän on laiha, jalat ovat ohuet ja voimattomat. Alussa on kohtaus, jossa nainen vaivaantuneena pyytää äitiään kantamaan tämän sänkyynsä ja purskahtaa itkuun äitinsä olkapäätä vasten.

Nainen, äiti ja keski-ikäinen avustaja lähtevät lomalle Venetsiaan. Siellä he jostain syystä riitaantuvat. Äiti ja avustaja lähtevät eri teille, ja nainen eksyy äidistään. Harhaillessaan yksin Venetsian kaduilla hän kaatuu ja putoaa portaat alas.

Maatessaan verisenä tyhjällä kujalla nainen huomaa pystyvänsä liikuttelemaan varpaitaan. Hän nousee seinästä tukea ottaen seisomaan ja lähtee haparoivin askelin haahuilemaan kaduilla. Hän törmää aukioon, jolla poliisit etsivät polkupyörävarasta. Jostain syystä nainen luulee näiden etsivän häntä, ja lähtee pakenemaan. 

Uni loppuu, kun kauhistunut ja voimaton nainen tippuu kanaaliin eikä jaksa enää uida.

Rahat vai kolmipyörä, rommi vai hitler?

olin John Marstonin eli RDR-pelin päähenkilön kanssa borneon sademetsissä viemässä kehitysapuna juustoa jollekin köyhälle heimolle ja meillä oli semmonen tajuton kärry täynnä juustoa. Sitä heimoa hallitsi Adolf Hitler ja sillä oli siellä semmonen iso kartano.

me tavattiin sen kartanon takana kaksi vanhaa rastafarimiestä joista toisella oli possu narussa ja toisella joku outo mäyrä. Niiden missio oli salamurhata Hitler

me päätettiin auttaa niitä jäämällä vahtiin kartanon taakse. ne anto meille vakuudeksi pullon jotain rommia. uni loppu siihen kun jäätiin John Marstonin kanssa miettimään karatako paikalta rommin kanssa vai jäädä auttamaan rastafareja.

Uni inspiroi ystävääni tekemään tämän.