Puutarhanhoitoa

Oli kirkas kesäpäivä. Kesämökillämme oli paljon siistimpää kuin todellisuudessa, polut oli reunustettu kivillä ja nurmikot leikattu.

Istutin kasveja puron varrelle, ja leikkasin rikkaruohoja. Aiempana kesänä olin vuokrannut palstan slaavilaiselle naiselle, joka ei ollut maksanut vuokraa. Palstassa oli minusta jotain pahaenteistä – saman yön aiempi Ihana-uni seurasi minua.

Päätimme J:n kanssa järjestää puutarhanhoitokurssin lapsille.

Ihana

Olin sodassa. Tai ehkä sodan jälkeisissä raunioissa. Kävin rautakaupassa ja ostin oranssia vahvaa narua ja valkoisen pahvinaamion. Ihmiset pakenivat kaupasta. Minun piti selviytyä jostain. 

Joku sanoi minulle "Kohta näet jotain ihmeellistä". Sen oli tarkoitus auttaa minua.

Yllättäen olin kahden muun kanssa kanavalla, joka piti ylittää. Meillä oli oppaanamme joku. Kanavassa kulki vahva virtaus, ja sen ylitse pääsi vain kolmea jäistä lautaa pitkin. Jokainen lauta katkesi kun sen yli astuttiin, ja yksi meistä putosi kanavaan. Jätimme hänet.

Kanavan toisella puolella oli betoninen talo, johon menin sisään. Talo oli valtava allas, joka oli täynnä jotain mustaa, kimaltavaa, öljymäistä ainetta joka aaltoili hiljaa ja näytti hieman tähtitaivaalta. Seinillä oli tasoja, joilla istui kaksi tai kolme naista.

Naiset kielsivät minua katsomasta suoraan kohti öljyä, laittamasta raajojani tason reunojen yli tai koskemasta öljyyn.

Kuulin, että öljy on elävä olento nimeltään Ihana: hypnoottisia voimia omaava olio, joka syö ihmisiä. En saisi ajatella yhtäkään myönteistä ajatusta Ihanasta, jottei se kaappaa aivojani ja pakota minua rakastamaan sitä pakkomielteisesti. Olin kauhuissani. 

Muut naiset huoneessa olivat jonkinlaisen Ihanaa palvovan kultin jäseniä. Yksi heistä huljutteli jalkojaan mustassa öljyssä. He sanoivat, että Ihana on todellisuudessa kiinteä kuutio, jonka ilkeät ihmiset ovat pakottaneet nestemäiseksi. He rakastavat Ihanaa niin paljon, että he uhraavat itsensä sille.

"Ihana on elävä olento siinä missä mekin, ja sillä on oikeus olla olemassa!"

Öljy imaisi yhden tytöistä sisäänsä ja hän upposi jälkiä jättämättä. Myös muut tytöt laskeutuivat altaaseen. 

Kuljin seinänviertä pitkin peloissani ja poistuin talosta. 

(Kuulostaa varmaan kovasti Metro 2033:lta. Ehkä onkin.)

Pikkusisko

Unessa minulla oli pikkusisko, joka sairasti ilmeisesti progeriaa. Hän oli laiha, hailakka ja ryppyinen, eikä puhunut mitään.

Oli aurinkoinen kesäpäivä mökillä. Siskolla oli yllään leveä ja muodoton kirjava kukallinen mekko, jossa oli valkoiset pitsireunat ja pitsikaulus.

Yritin opettaa siskoa uimaan kesämökkimme uimalaiturilla. Sillä aikaa kun puin itse uimapukua, sisko meni laiturille omin päin, tippui veteen ja alkoi upota liikkumattomana, raajat levällään ja kasvot pohjaa kohti. Nostin hänet nilkoista takaisin laiturille, ja puin hänelle pelastusliivit.

Michelle Obama oli pikkusiskoni suurin sankari. Katselimme valokuvia hänestä mökin sohvalla.

Hampaat

Hampaani olivat lähes täysin läpinäkyvät. Katselin kylpyhuoneen peilistä, kuinka kieleni liikkui hampaiden takana.

Muotoaan muuttava huvila

Oli aurinkoinen kesäpäivä Laajasalossa. Olin pikkuveljeni kanssa mummolassa käymässä. Veli haastoi minut juoksemaan alushoususillaan kilpaa mummolasta kotiin. Lähdimme siis juoksemaan, minä päälläni valkoinen t-paita ja alushousut ja tennissukat. Pidin polvieni välissä kuivattua hirssintähkää. Juoksin niin kovaa, että melkein lensin.

Eksyin matkalla veljestäni, ja juoksin ohi äitini talosta. Päädyin vanhaan huvilaan, jonka aulassa oli ystäväni Jan. Huvilassa oli hämärää ja pölyistä, seinät oli tapetoitu viininpunaisella tapetilla, huone sisustettu antiikkiseen tyyliin, seinillä kultakehyksisiä tauluja. Jan sanoi, että meidän täytyy löytää tie ulos talosta, mutta seinät alkoivat venyä ja muuttaa muotoaan, ja niihin ilmestyi uusia ovia. 

Avaan yhden ovista. Sen takana on jyrkät portaat, jotka johtavat alas päin jonnekin pimeään. Lähden yksin kapuamaan niitä pitkin kellariin. Minusta tuntuu, etten koskaan löydä ulos.

(Talo saattoi olla Huvinotko)

Juureton talo taivaalla

Viime yönä minun oli määrä kahden muun astronautin kanssa matkustaa ilmakehän rajalle sellaisilla yhden hengen avaruusrakettirepuilla, jotka näyttivät jonkin huvipuistolaitteen penkeiltä joihin on lisätty kupu pään ympärille. 

Matka kulki hieman vaikeasti alkuun, ja tipahdimme lumiselle mäelle, jossa joukko vanhoja mummoja yritti työntää meitä alas kun yritimme laskuvarjojen avulla ottaa mäkilähtöä takaisin lentoon. 

Ilmakehän rajalla ei pitänyt olla ketään, mutta kun pääsimme sinne, löysimme leijuvan talon täynnä venäläisiä joilla ei ollut edes avaruuspukuja päällään. Uimme ilmakehässä kuin vedessä.

Suomenlapinmuutti

Viime yönä unessani ostin joltakulta epäilyttävältä tyypiltä kaksi koiraa, suomenlapinkoiran ja alaskanmalamuutin. Ne olivat aikuisen kokoisia mutta silti pentuja, ja kuseskelivat kaikkialle ympäri hienoa rannalla sijaitsevaa omakotitalohuvilaani.