Oli aurinkoinen kesäpäivä Laajasalossa. Olin pikkuveljeni kanssa mummolassa käymässä. Veli haastoi minut juoksemaan alushoususillaan kilpaa mummolasta kotiin. Lähdimme siis juoksemaan, minä päälläni valkoinen t-paita ja alushousut ja tennissukat. Pidin polvieni välissä kuivattua hirssintähkää. Juoksin niin kovaa, että melkein lensin.
Eksyin matkalla veljestäni, ja juoksin ohi äitini talosta. Päädyin vanhaan huvilaan, jonka aulassa oli ystäväni Jan. Huvilassa oli hämärää ja pölyistä, seinät oli tapetoitu viininpunaisella tapetilla, huone sisustettu antiikkiseen tyyliin, seinillä kultakehyksisiä tauluja. Jan sanoi, että meidän täytyy löytää tie ulos talosta, mutta seinät alkoivat venyä ja muuttaa muotoaan, ja niihin ilmestyi uusia ovia.
Avaan yhden ovista. Sen takana on jyrkät portaat, jotka johtavat alas päin jonnekin pimeään. Lähden yksin kapuamaan niitä pitkin kellariin. Minusta tuntuu, etten koskaan löydä ulos.
(Talo saattoi olla Huvinotko)
(Talo saattoi olla Huvinotko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti