Unessa olin sähkömies

Olin sähkömies, ja tavarahississä matkalla tornitalo-sairaalan ylimpään kerrokseen tekemään korjaustöitä.

Hississä oli myös asiakkaita, joista yksi oli Angry Birds-pelin luoja Peter Vesterbacka. Hän katsoi minua ylimielisen näköisenä päästä varpaisiin ja alkoi solvata minua.

- "Ootko joku mutantti kun oot noin pitkä?"

- "Olipas kohteliaasti sanottu"

- "Miten tollanen luonnonoikku pärjää elämässä, miten mahdut sisään taloihin??"

- "Enhän mä oo paljoa keskimääräistä miestä pidempi."

- "HÖPÖ HÖPÖ!"

Työmatka

Olin matkalla töihin, öisellä hiekkatiellä jonkinlaisella omakotitaloalueella. 

Olin myöhässä, ja päätin oikaista pimeän pelottavan metsätien kautta. Tie kapeni kapenemistaan, ja muuttui lopulta kiviseksi tunneliksi. Päätin lähettää töihin tekstiviestin myöhästymisestä.

Saavuin pieneen luolaan, jossa puiset portaat johtivat seuraavaan tunneliin. Luolassa oli äiti ja viisivuotias lapsi. Kysyin äidiltä, pääseekö tunnelia pitkin nopeasti töihin, ja hän vastasi että tunneli on pitkä reitti turisteja varten. Päätin silti jatkaa, koska takaisinkin oli pitkä matka. Kapusin tunneliin, joka kapeni kapenemistaan, kunnes jouduin etenemään maaten ja raahaten itseäni käsillä eteenpäin.

Taistelu valtakunnasta

Olin kuningas, joka oli syrjäytetty valtaistuimeltaan. Valtakuntani sijaitsi jonkinlaisella ylängöllä, jossa sinistä taivasta riitti joka suuntaan silmänkantamattomiin.

Jouduin taistelemaan kolmea puhuvaa eläintä vastaan pyöreällä areenalla, joka muistutti hieman lumilautailukourua ja oli rakennettu sinisestä mosaiikista. Yksi eläimistä oli puoliksi ihminen, puoliksi leijona, toinen jättimäinen vihreä perhosentoukka joka liikkui käsittämättömän nopeasti ja uursi areenaan syviä koloja liikkuessaan. Kolmatta en muista. Eläinten johtaja oli ihminen, joka oli syrjäyttänyt minut valtaistuimeltani. Eläimet herjasivat minua. 

Minulla oli aseena ja suojana sinisestä lasia muistuttavasta aineesta tehdyt miekka ja suuri kilpi. Kilpi hajosi sirpaleiksi, kun ihmisleijona löi sitä rautaisella miekallaan. Yritin kiivetä areenan reunoja ylös, mutta valuin aina uudelleen pohjalle.

Jollain tavalla onnistuin voittamaan eläimet, ja sain valtakuntani takaisin.

Kahden päivän kuluttua istuin kuningattareni kanssa paksulla puunoksalla linnamme portin edessä. Kuningatar sanoi, että hänellä on ollut oikein hauskaa, mutta tiesin että oikeasti hän on todella tylsistynyt. Paikalle tuli sliipatun oloinen, ruskeisiin vaatteisiin pukeutunut linnan palvelijapoika, jolla oli pyöreä pää. Kuningatar sanoi, että minä ymmärrän varmaan tilanteen, ja lähti pois virnuilevan pyöreäpäisen palvelijan kanssa.

Baari

Olin ystäväni tyttöystävän kanssa lähiöostarilla, joka muistutti erehdyttävästi Kontulan ostoskeskusta. Päätimme mennä baariin, jonka sisäänkäynti oli lattiassa oleva luukku josta johti kapeat suorat portaat maan alle.

Baari oli järjettömän suuri, monikerroksinen kompleksi täynnä pöytiä, tuoleja, baaritiskejä, lavoja ja looseja. Lisäksi baarissa oli myös vanhaa ummehtunutta roinaa myyvä kirpputori ja kahvila sekä parkkihalli.

Asiakaskunta koostui lähinnä keski-ikäisistä pubiruusuista ja punakoista ukkeleista, joita haahuili siellä täällä. 

Halusimme pois, mutta emme millään löytäneet uloskäyntiä eivätkä asiakkaatkaan auttaneet. Kun vihdoin harhailimme suurten lasiovien luo, huomasin unohtaneeni mintunvihreät lenkkitossuni jonnekin ja olevani paljasjaloin. Palasimme etsimään niitä, emmekä löytäneet enää ulos. 

Kultahattu: vaihtoehtoinen loppu

Olin The Great Gatsby -elokuvassa, ja minä olin Nick Carraway. Elokuvan tarina oli lopuillaan.

Olimme yhdessä Gatsbyn sekä Daisyn kanssa suurella purjelaivalla, joka lipui hiljaa tyynellä merellä. Meillä oli hienot 1920-luvun vaatteet ja hellehatut. Paikalla oli myös muita henkilöitä, joita en osaa nimetä. Tiesin, että Gatsby suunnitteli jotain kieroa, sillä näin hänen piilottaneen revolverin erään koristeellisen, mintunvihreän tuolin istuintyynyn sisään.

Yllättäen Gatsby veti esiin suuren, aasialaistyylisen miekan, ja uhkasi tappaa Daisyn. Yhtäkkiä minullakin oli miekka, ja ryhdyin suojelemaan Daisya. Myös muut paikallaolijat ryhtyivät tappelemaan, ja pian veri lensi kuin Tarantino-rainassa konsanaan. Silvoin tappelijoita miekallani, enkä oikeastaan tiennyt kuka on kenenkin puolella. Laivan valkoinen kansi lainehti verestä. 

Kuului kova pamahdus, ja Daisy lysähti kuolleena veriselle kannelle. Valkoinen mekko tahriintui punaiseksi.