Baari oli järjettömän suuri, monikerroksinen kompleksi täynnä pöytiä, tuoleja, baaritiskejä, lavoja ja looseja. Lisäksi baarissa oli myös vanhaa ummehtunutta roinaa myyvä kirpputori ja kahvila sekä parkkihalli.
Asiakaskunta koostui lähinnä keski-ikäisistä pubiruusuista ja punakoista ukkeleista, joita haahuili siellä täällä.
Halusimme pois, mutta emme millään löytäneet uloskäyntiä eivätkä asiakkaatkaan auttaneet. Kun vihdoin harhailimme suurten lasiovien luo, huomasin unohtaneeni mintunvihreät lenkkitossuni jonnekin ja olevani paljasjaloin. Palasimme etsimään niitä, emmekä löytäneet enää ulos.
Aih. Mulla on usein näitä unia, jossa jostain ärsyttävästä paikasta ei pääse pois. Yleensä vielä pitäisi jo olla jossain muualla eli kiirekin olisi.
VastaaPoistaKai tämä on aika selvää, miksi näitä tulee.