Hylätty talo

Samoilin metsässä äitini kanssa, jossain hyvin kaukana sivistyksestä. Oli varhainen syksy, kosteaa mutta aurinkoista. 

Löysimme suuren vanhan vaaleansinisen puutalon, joka oli hylätty, mutta säilynyt täysin koskemattomana. Menimme sisään. Talossa oli aavemainen tunnelma, mutta ryhdyimme penkomaan alakerran vanhoja tavaroita. Löysimme paljon hienoja emaliastioita ja vanhoja vaatteita, joita sovitimme pölyisen peilin edessä. Vaatteet olivat uuden mallisia, mutta silti vanhoja. Mietimme, mitkä niistä sopisivat pikkuveljelleni.

Tiesimme täysin varmasti, ettei taloa ollut kukaan löytänyt sen hylkäämisen jälkeen, mutta yllättäen ylemmistä kerroksista alkoi kuulua askelia ja natinaa. Katsoin ylöspäin, ja näkymä oli kuin korkea vanha kellotorni kierreportailla, jotka kiersivät seinien myötäisesti. 

Työ nakkikioskilla

Minut palkattiin töihin snägärille, joka sijaitsi Itäkeskuksen Kauppakartanonkadulla ja oli rakennettu bussipysäkin sisään. 

En saanut ennakkoperehdytystä ennen töiden alkua, vaan möllötin täysin ummikkona nakkikioskillani, kun se avattiin ensimmäisen kerran. Asiakkaita alkoi vyöryä sisään, ja heistä suurin osa tilasi erikoiskahveja, joiden valmistuksesta minulla ei ollut hajuakaan.

Kahveilla oli mielikuvituksellisia ja outoja nimiä, kuten Arabbiatta Slaughter Double Pumpkin Spice Latte... 

Olin epätoivoisen hidas, ja asiakkaita kasautui pitkäksi jonoksi. Pengoin sotkuisia kaappeja etsien kunkin kahvilaadun ohjetta, sain yhden tehdyksi mutta lihapiirakoita oli tilattuna kymmenittäin. Tuntematon tyttö alkoi neuvomaan minua ja valmistamaan lihapiirakoita.

Myöhemmin minulle selvisi, että snägäri oli jonkin rikollisjengin rahanpesujuoni, josta vastuussa oli laiha dali-viiksinen luihu mies.

Pako koulusta

Olin koulussa ystäväni Empun kanssa. Päivän viimeinen tunti pidettiin korkean rantakallion päällä. Kalliossa oli sileät mutta melko jyrkät reunat, jotka johtivat mereen. Ovi koulun käytävällä johti kalliolle.

Olin koko päivän yrittänyt päästä livistämään kotiin, mutta jouduin aina ongelmiin. Joko en löytänyt reittiä ulos koulurakennuksesta ja päädyin aina takaisin samaan paikkaan, tai opettaja valvoi kuin haukka. Lopulta Emppu keksi suunnitelman pakoon.

Opettaja istui tuolilla kallion päädyssä. Menin harhauttamaan häntä kompuroimalla pienen kuusen alle ja väitin etsiväni sopivia kuusenoksia askarteluun. Sillä aikaa Emppu heittäytyi vatsalleen kalliolle ja liukui jalat levällään alas mereen kuin liiskattu sammakko. Alhaalla oli moottorivene, jonka hän laittoi valmiiksi. Sopivalla hetkellä minäkin liu'uin vatsallani alas ja kömmin veneeseen, ja päristelimme pois.