Jossain vaiheessa riitelimme ystäväni Samin kanssa, ja nenästä, suustani ja korvistani vuoti verta jota pesin kasvoiltani sumuisessa kasvihuoneessa.
Näimme eräällä mäennyppylällä seisoessamme, kuinka lihava mies ajoi nurmikkoa pihalla ilman housuja. Hieman myöhemmin meille kerrottiin, että mies on kuollut, ja hänen autonsa siirrettiin mairean pariskunnan omistamaan jättimäiseen ruosteiseen rautalaatikkoon, joka toimi vähän niinkuin puimuri ja poimi sisäänsä autoja. Samanlainen outo katoaminen tapahtui myös muutamalle muulle henkilölle, kunnes lopulta näimme mairean pariskunnan iskevän nyrkkiä kämmeniinsä merkitsevän näköisesti, kun joku soitti hevimusiikkia...
Olimme sitä mieltä, että mairea pariskunta murhaa huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Syytös johti siihen, että pariskunnan rautalaatikko muuttui jonkinlaiseksi tankki-avaruusalukseksi, jonka päälle vaimo ja lapset kipusivat. Siellä oli kultainen, jotenkin 80-luvun yökerhohenkinen valtaistuin jokaiselle. He sonnustautuivat vaaleansini-valkoisiin sifonki-pitsi-hopea-glitter-kaapuihin sekä suuriin polveileviin mintunvihreisiin peruukkeihin. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan hyvin 1980-luku kohtaa viktoriaanisen ajan ja avaruuden -henkinen.
Yritimme tappaa perheen isää ja jahtasimme häntä paikallisessa Clas Ohlsonissa. Hän kuitenkin pääsi pakoon, ja muuttui viime hetkellä koiran muotoisiksi portaiksi joita pitkin hän itse kipusi avaruusaluksen päälle ja pukeutui samanlaiseen asuun kuin perheensä. Avaruusaluksen vieressä oli jonkinlaisia porrasmaisia telineitä, jotka koiran kanssa muodostivat isä-äiti-poika-tyttö-koira -kokonaisuuden.
Avaruusaluksen päällä meidät saatiin kiikkiin. Mairea perhe aikoi käyttää Jarmoa avaruusaluksensa energianlähteenä sitomalla hänet kiinni ja laittamalla kaksi miestä ruoskimaan häntä. Jarmolla ilmeisesti oli joitain taikavoimia. Väitimme, että miehet väsyvät, mutta perhe sanoi miesten vähitellen muuttuvan lonkeroimaisiksi mutanttihirviöiksi.
Jostain paikalle ilmestyi ystäväni Henrietta, joka pelasti meidät pulasta. Saimme tapettua mairean perheen. Sen jälkeen pukeuduimme itse heidän outoihin vaatteisiinsa. Päätimme Henrietan kanssa tuunata vaatteet "muodikkaammiksi", mutta lähinnä revimme irti osia peruukeista.
Otimme valtaistuimet aluksen päältä ja kuljetimme ne ilmeisesti jonkinlaiseen yökerhoon. Vaihdoimme istuimissa olleet kyltit uusiin kyltteihin, joissa luki "T1980" ja asetuimme poseeraamaan valtaistuimilla.
Sitten heräsin.
