Olin kuningas, joka oli syrjäytetty valtaistuimeltaan. Valtakuntani sijaitsi jonkinlaisella ylängöllä, jossa sinistä taivasta riitti joka suuntaan silmänkantamattomiin.
Jouduin taistelemaan kolmea puhuvaa eläintä vastaan pyöreällä areenalla, joka muistutti hieman lumilautailukourua ja oli rakennettu sinisestä mosaiikista. Yksi eläimistä oli puoliksi ihminen, puoliksi leijona, toinen jättimäinen vihreä perhosentoukka joka liikkui käsittämättömän nopeasti ja uursi areenaan syviä koloja liikkuessaan. Kolmatta en muista. Eläinten johtaja oli ihminen, joka oli syrjäyttänyt minut valtaistuimeltani. Eläimet herjasivat minua.
Minulla oli aseena ja suojana sinisestä lasia muistuttavasta aineesta tehdyt miekka ja suuri kilpi. Kilpi hajosi sirpaleiksi, kun ihmisleijona löi sitä rautaisella miekallaan. Yritin kiivetä areenan reunoja ylös, mutta valuin aina uudelleen pohjalle.
Jollain tavalla onnistuin voittamaan eläimet, ja sain valtakuntani takaisin.
Kahden päivän kuluttua istuin kuningattareni kanssa paksulla puunoksalla linnamme portin edessä. Kuningatar sanoi, että hänellä on ollut oikein hauskaa, mutta tiesin että oikeasti hän on todella tylsistynyt. Paikalle tuli sliipatun oloinen, ruskeisiin vaatteisiin pukeutunut linnan palvelijapoika, jolla oli pyöreä pää. Kuningatar sanoi, että minä ymmärrän varmaan tilanteen, ja lähti pois virnuilevan pyöreäpäisen palvelijan kanssa.
Surullista ;)
VastaaPoista