Monsteri

Olin työntekijä jonkinlaisessa tutkimuskeskuksessa Japanissa. Kaupunkia piinasivat oudot jättiläismäiset robottia tai liikkuvaa palatsia muistuttavat olennot, jotka aiheuttivat hyökyaaltoja ja tuhosivat rakennuksia. Tunnelma oli apaattinen ja pelokas, sillä kaikkia pelotti milloin oliot hyökkäävät. Niiltä ei voinut suojautua mihinkään. 

Minä en ollut koskaan nähnyt tuollaista oliota, ja muut olivat vaitonaisia niistä. 

Hälytys alkoi soida illan tullen. Ihmiset alkoivat rynnistää paniikissa kohti liukuportaita poistuakseen rakennuksesta, mutta vartijat vihaisesti louskuttavien koirien kanssa yrittivät estää ihmisiä pääsemästä portaisiin. Minä ja jokin nuori tyttö juoksimme ja hypimme portaiden kaiteiden kautta alas. 

Talo oli keskellä vettä, ja alhaalla ihmisiä opastettiin menemään veteen ja tarttumaan suuren vedessä kelluvan kiekon reunoihin. Menin roikkumaan kiekkoon.

Olennon tuloa enteili hyökyaalto, joka paiskasi kaikki irti kelluntakiekosta kevyesti. Ajelehdin vastapäisen talon eteen ja kiipesin maalle.

Olio tuli esiin kaukaisten pilvenpiirtäjien takaa. Se kaatoi rakennuksia ja tuli meitä kohti, mutta säästyin täpärästi pakenemalla sivuun. 

Kiikkerä kirppis

Olin kirpputorilla, jonka yläkerta oli narujen varassa katosta roikkuva taso. Kiipesin ylös, mutta kaaduin enkä millään päässyt enää seisomaan kun yläkerta oli niin kiikkerä. Koitin nousta seisomaan mutta lopulta koko yläkerta kiepsahti sivuttain ja tipuin alas mukanani kaikki yläkerran vaatteet ja tavarat. Lähdin tutkimaan kirppistä muualta ja tajusin tiputtaneeni koko yläkerran sisällön vasta kun minulta tultiin vaatimaan korvauksia.

Mopsihamsteri

Hamsterini sai poikasia, joiden naama oli lytyssä kuin mopsilla.

Sosekeitto

Olin vankilassa. Lusikoin oranssia sosekeittoa kattilasta rasiaan. Lusikoin ja lusikoin loputtomiin, eikä keiton määrä tuntunut kummassakaan muuttuvan. 

Yhtäkkiä katsahdin rasiaa, ja se tulvikin jo yli pöydälle ja lattialle. 

Merimaailma ja täydellinen kaupunki

Olimme menossa jonkinlaiseen merimaailmaan isäni ja veljeni kanssa. Merimaailmassa oli paljon muutakin nähtävää, ja ehdotin että menisimme katsomaan jonkinlaista esitystä, jonka kyltti oli käytävässä.

Esitys oli meneillään lavalla, joka oli noin 300 metriä syvän pyöreän kuilun pohjalla. Kuilussa oli jyrkkä, lähes pystysuora katsomo, joka alkoi kuilun reunalta ja ulottui pohjaan saakka. Ihmisiä istui siellä täällä. Kuilussa oli hämärää ja sumuista, emmekä nähneet muuta kuin erivärisiä valoja sumun läpi. Isä ja veli eivät olisi halunneet mennä alas, mutta lähdin kapuamaan jyrkkiä, kaiteettomia portaita itsepäisesti. Päätimme hetken päästä palata ylös, koska portaiden kiipeäminen oli niin vaikeaa ja kuilu oli niin karmiva. Jäi näkemättä, mitä kuilun pohjalla olisi ollut.

Tuon jälkeen päädyin jonkinlaisen "täydellisen utopiakaupungin" ulkopuolelle. Kaupunki oli rannalla, ja koostui korkeista valkoisista hotellimaisista kerrostaloista. Kaupungin asukkaat olivat täydellisen kauniita ja ihanteellisia, mutta kaupungissa oli jotakin mätää. Minun oli määrä vakoilla kaupunkilaisia, ja päätin suostua yhden kaupunkilaisen vaimoksi. Jouduin lääkäriin, jossa minusta tehtiin "täydellinen". Poskipäihini pistettiin jotain ainetta pitkillä neuloilla, ja tunsin elävästi kivun ja sen kuinka neulat raapaisivat takahampaitani. Kun tuli kyse hiustenväristä, ryhdyin väittämään vastaan sillä en halunnut blondia tukkaa. Minulle oltiin ystävällisiä ja myöntyväisiä, mutta jouduin silti nukutetuksi vasten tahtoani.

Kun heräsin, olin tylsämielinen blondi pimatsu. Salainen tehtäväni ei enää kiinnostanut minua laisinkaan, vaan vietin aikaani istuskellen torin penkillä vailla ajatuksia ja seuraten miestäni päivän askareissa.

Hylätty talo

Samoilin metsässä äitini kanssa, jossain hyvin kaukana sivistyksestä. Oli varhainen syksy, kosteaa mutta aurinkoista. 

Löysimme suuren vanhan vaaleansinisen puutalon, joka oli hylätty, mutta säilynyt täysin koskemattomana. Menimme sisään. Talossa oli aavemainen tunnelma, mutta ryhdyimme penkomaan alakerran vanhoja tavaroita. Löysimme paljon hienoja emaliastioita ja vanhoja vaatteita, joita sovitimme pölyisen peilin edessä. Vaatteet olivat uuden mallisia, mutta silti vanhoja. Mietimme, mitkä niistä sopisivat pikkuveljelleni.

Tiesimme täysin varmasti, ettei taloa ollut kukaan löytänyt sen hylkäämisen jälkeen, mutta yllättäen ylemmistä kerroksista alkoi kuulua askelia ja natinaa. Katsoin ylöspäin, ja näkymä oli kuin korkea vanha kellotorni kierreportailla, jotka kiersivät seinien myötäisesti. 

Työ nakkikioskilla

Minut palkattiin töihin snägärille, joka sijaitsi Itäkeskuksen Kauppakartanonkadulla ja oli rakennettu bussipysäkin sisään. 

En saanut ennakkoperehdytystä ennen töiden alkua, vaan möllötin täysin ummikkona nakkikioskillani, kun se avattiin ensimmäisen kerran. Asiakkaita alkoi vyöryä sisään, ja heistä suurin osa tilasi erikoiskahveja, joiden valmistuksesta minulla ei ollut hajuakaan.

Kahveilla oli mielikuvituksellisia ja outoja nimiä, kuten Arabbiatta Slaughter Double Pumpkin Spice Latte... 

Olin epätoivoisen hidas, ja asiakkaita kasautui pitkäksi jonoksi. Pengoin sotkuisia kaappeja etsien kunkin kahvilaadun ohjetta, sain yhden tehdyksi mutta lihapiirakoita oli tilattuna kymmenittäin. Tuntematon tyttö alkoi neuvomaan minua ja valmistamaan lihapiirakoita.

Myöhemmin minulle selvisi, että snägäri oli jonkin rikollisjengin rahanpesujuoni, josta vastuussa oli laiha dali-viiksinen luihu mies.