Merimaailma ja täydellinen kaupunki

Olimme menossa jonkinlaiseen merimaailmaan isäni ja veljeni kanssa. Merimaailmassa oli paljon muutakin nähtävää, ja ehdotin että menisimme katsomaan jonkinlaista esitystä, jonka kyltti oli käytävässä.

Esitys oli meneillään lavalla, joka oli noin 300 metriä syvän pyöreän kuilun pohjalla. Kuilussa oli jyrkkä, lähes pystysuora katsomo, joka alkoi kuilun reunalta ja ulottui pohjaan saakka. Ihmisiä istui siellä täällä. Kuilussa oli hämärää ja sumuista, emmekä nähneet muuta kuin erivärisiä valoja sumun läpi. Isä ja veli eivät olisi halunneet mennä alas, mutta lähdin kapuamaan jyrkkiä, kaiteettomia portaita itsepäisesti. Päätimme hetken päästä palata ylös, koska portaiden kiipeäminen oli niin vaikeaa ja kuilu oli niin karmiva. Jäi näkemättä, mitä kuilun pohjalla olisi ollut.

Tuon jälkeen päädyin jonkinlaisen "täydellisen utopiakaupungin" ulkopuolelle. Kaupunki oli rannalla, ja koostui korkeista valkoisista hotellimaisista kerrostaloista. Kaupungin asukkaat olivat täydellisen kauniita ja ihanteellisia, mutta kaupungissa oli jotakin mätää. Minun oli määrä vakoilla kaupunkilaisia, ja päätin suostua yhden kaupunkilaisen vaimoksi. Jouduin lääkäriin, jossa minusta tehtiin "täydellinen". Poskipäihini pistettiin jotain ainetta pitkillä neuloilla, ja tunsin elävästi kivun ja sen kuinka neulat raapaisivat takahampaitani. Kun tuli kyse hiustenväristä, ryhdyin väittämään vastaan sillä en halunnut blondia tukkaa. Minulle oltiin ystävällisiä ja myöntyväisiä, mutta jouduin silti nukutetuksi vasten tahtoani.

Kun heräsin, olin tylsämielinen blondi pimatsu. Salainen tehtäväni ei enää kiinnostanut minua laisinkaan, vaan vietin aikaani istuskellen torin penkillä vailla ajatuksia ja seuraten miestäni päivän askareissa.

Hylätty talo

Samoilin metsässä äitini kanssa, jossain hyvin kaukana sivistyksestä. Oli varhainen syksy, kosteaa mutta aurinkoista. 

Löysimme suuren vanhan vaaleansinisen puutalon, joka oli hylätty, mutta säilynyt täysin koskemattomana. Menimme sisään. Talossa oli aavemainen tunnelma, mutta ryhdyimme penkomaan alakerran vanhoja tavaroita. Löysimme paljon hienoja emaliastioita ja vanhoja vaatteita, joita sovitimme pölyisen peilin edessä. Vaatteet olivat uuden mallisia, mutta silti vanhoja. Mietimme, mitkä niistä sopisivat pikkuveljelleni.

Tiesimme täysin varmasti, ettei taloa ollut kukaan löytänyt sen hylkäämisen jälkeen, mutta yllättäen ylemmistä kerroksista alkoi kuulua askelia ja natinaa. Katsoin ylöspäin, ja näkymä oli kuin korkea vanha kellotorni kierreportailla, jotka kiersivät seinien myötäisesti. 

Työ nakkikioskilla

Minut palkattiin töihin snägärille, joka sijaitsi Itäkeskuksen Kauppakartanonkadulla ja oli rakennettu bussipysäkin sisään. 

En saanut ennakkoperehdytystä ennen töiden alkua, vaan möllötin täysin ummikkona nakkikioskillani, kun se avattiin ensimmäisen kerran. Asiakkaita alkoi vyöryä sisään, ja heistä suurin osa tilasi erikoiskahveja, joiden valmistuksesta minulla ei ollut hajuakaan.

Kahveilla oli mielikuvituksellisia ja outoja nimiä, kuten Arabbiatta Slaughter Double Pumpkin Spice Latte... 

Olin epätoivoisen hidas, ja asiakkaita kasautui pitkäksi jonoksi. Pengoin sotkuisia kaappeja etsien kunkin kahvilaadun ohjetta, sain yhden tehdyksi mutta lihapiirakoita oli tilattuna kymmenittäin. Tuntematon tyttö alkoi neuvomaan minua ja valmistamaan lihapiirakoita.

Myöhemmin minulle selvisi, että snägäri oli jonkin rikollisjengin rahanpesujuoni, josta vastuussa oli laiha dali-viiksinen luihu mies.

Pako koulusta

Olin koulussa ystäväni Empun kanssa. Päivän viimeinen tunti pidettiin korkean rantakallion päällä. Kalliossa oli sileät mutta melko jyrkät reunat, jotka johtivat mereen. Ovi koulun käytävällä johti kalliolle.

Olin koko päivän yrittänyt päästä livistämään kotiin, mutta jouduin aina ongelmiin. Joko en löytänyt reittiä ulos koulurakennuksesta ja päädyin aina takaisin samaan paikkaan, tai opettaja valvoi kuin haukka. Lopulta Emppu keksi suunnitelman pakoon.

Opettaja istui tuolilla kallion päädyssä. Menin harhauttamaan häntä kompuroimalla pienen kuusen alle ja väitin etsiväni sopivia kuusenoksia askarteluun. Sillä aikaa Emppu heittäytyi vatsalleen kalliolle ja liukui jalat levällään alas mereen kuin liiskattu sammakko. Alhaalla oli moottorivene, jonka hän laittoi valmiiksi. Sopivalla hetkellä minäkin liu'uin vatsallani alas ja kömmin veneeseen, ja päristelimme pois.

Kainalo

Painajaisunessa oikessa kainalossani oli suuri kuoppa. Siihen tehtiin reikä, josta työnnettiin sisään metreittän sormenpaksuista harjaterästankoa. Minua pelotti, koska en tiennyt mihin se loputtomiin jatkuva tanko oikein meni.

Ford Fiestan kirous

Olimme matkalla jonnekin kahden kaverini ja tuntemattoman nuoren poikalapsen kanssa. Kävelimme hiekkatietä kahden mäen välissä.

Keskustelimme jostakin, ilmeisesti autoista tai kulkuneuvoista yleisesti. Kaverini* sanoi, että ainoa auto jonka hän tarvitsee, on Ford Fiesta. Samalle sekunnilla eteemme tielle ilmestyi tyhjästä Ford Fiesta. Puff vain! Olimme ihmeissämme.

Kun kiersimme mäet, näimme suuren laakson, jossa seisoi Ford Fiestoja siisteissä riveissä hiekkakentällä silmänkantamattomiin. Muistimme yllättäen Ford Fiestan kirouksen: aina kun joku sanoo haluavansa Fiestan, sellainen ilmestyy tyhjästä. Maailma on hukkumassa vanhanmallisiin Ford Fiestoihin.

Mietimme, miten pääsisimme pois laaksosta. Voisiko Fiestalla koettaa ajaa hyvin loivaa mäkeä hitaasti ylös? Tiesimme, että niillä ei voi ajaa ylämäkeen.

(* Kävi ilmi, että unen henkilöllä on oikeasti ollut Fiesta, johon murtauduttiin kolme kertaa, etupuskuri peruutettiin paskaksi ja sen kanssa jäätiin rekan alle. En tiennyt ennestään. Unet on mystisiä.)

Toisen kaverin legendaarinen fiestahirvitys elävästä elämästä

McDonald's Uni ®™

Ajoimme junalla, joka kulki korkealla sillalla saaristossa. Katselimme ikkunoista ja naureskelimme, että kaikki saaret näyttävät ympäriinsä heitetyiltä kananugeteilta, rapeine kuorineen. 

Kun juna tuli rantaan, näimme rannassa satama-alueella McDonald'sin Teambox-nugettipakkauksen muotoisen talon, ja ajattelimme että nugettisaaret ovat varmaan mäkkärin mainoskampanja. 

Perillä Jarmo ryhtyi kokoamaan hampurilaisia pienessä kapeassa keittiössä. Istuin jakkaralla katselemassa ja söin hampurilaista. Niihin laitettiin väliin riisiä pihvin muotoiseksi kerrokseksi.