Jouduin vangiksi laitokseen, jossa ihmisistä muunnettiin jonkinlaisia ihmis-lohikäärmehybrideitä sotilaiksi.
Pian meidät pelastettiin ja muutettiin takaisin ihmisiksi. Lohikäärmeihmisistä suurin muuttui hieman epämuodostuneeksi ja sairaalloiseksi mieheksi, joka itki. Hän oli ollut liian kauan lohikäärme eikä voisi enää sopeutua ihmiseksi.
Halasin lohikäärmemiestä, ja päädyin vaivaannuttavaan tilanteeseen jossa hän luuli että olisin ihastunut häneen. En kehdannut kieltää sitä, koska en halunnut että hän on surullinen.
maanantai 24. elokuuta 2015
lauantai 25. heinäkuuta 2015
Cardboard cutout horse
Ratsastelin hevosella, joka oli pelkkä aaltopahvista leikattu hevosen kuva, mutta silti elävä ja liikkuva.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Katoavat ostokset
Olin kaveriporukalla kaupassa.
En millään päässyt kassalle asti, sillä jatkuvasti ostokseni katosivat... Joku vei ostoskorini, korini kaatui lattialle, joku astui niiden päälle. Yritin ostaa mansikoita, mutta niiden kanssa samassa laarissa oli sekaisin yksittäisiä herneitä. Palasin koko ajan ottamaan mansikoita uudelleen, kun ne katosivat.
Minua hävetti, että hidastin porukan menoa jatkuvasti katoavilla ostoksillani.
En millään päässyt kassalle asti, sillä jatkuvasti ostokseni katosivat... Joku vei ostoskorini, korini kaatui lattialle, joku astui niiden päälle. Yritin ostaa mansikoita, mutta niiden kanssa samassa laarissa oli sekaisin yksittäisiä herneitä. Palasin koko ajan ottamaan mansikoita uudelleen, kun ne katosivat.
Minua hävetti, että hidastin porukan menoa jatkuvasti katoavilla ostoksillani.
Uni jäisestä maatilasta
Olin vaeltamassa jonkun kanssa lumisilla vuorilla, ja taisimme olla eksyneitä. Vuori oli jyrkkä ja kivinen, siellä täällä kasvoi tummanpuhuvia havupuita.
Vuoren korkeimmalta huipulta löysimme maatilan punaisine tupineen. Rakennukset olivat kauttaaltaan jään peitossa, ja vaikuttivat aluksi autioilta, mutta ladossa olikin ihmisiä. He olivat maatilan omistajia – heiveröisiä, sairaalloisen oloisia ihmisiä jotka suhtautuivat meihin hyvin epäilevästi.
Kun kerroimme keitä olimme ja että olimme eksyneet, he lopulta toivottivat meidät tervetulleiksi. Autoimme maatilan töissä, mutta aloin pikkuhiljaa epäilemään, että maatilan omistajissa oli jotain mätää. He eivät koskaan nukkuneet eivätkä syöneet, ja heidän ihonsa oli harmaa.
Livistimme erään yön hämärässä pakoon, ja kompuroimme pitkin lumisia rinteitä.
Vuoren korkeimmalta huipulta löysimme maatilan punaisine tupineen. Rakennukset olivat kauttaaltaan jään peitossa, ja vaikuttivat aluksi autioilta, mutta ladossa olikin ihmisiä. He olivat maatilan omistajia – heiveröisiä, sairaalloisen oloisia ihmisiä jotka suhtautuivat meihin hyvin epäilevästi.
Kun kerroimme keitä olimme ja että olimme eksyneet, he lopulta toivottivat meidät tervetulleiksi. Autoimme maatilan töissä, mutta aloin pikkuhiljaa epäilemään, että maatilan omistajissa oli jotain mätää. He eivät koskaan nukkuneet eivätkä syöneet, ja heidän ihonsa oli harmaa.
Livistimme erään yön hämärässä pakoon, ja kompuroimme pitkin lumisia rinteitä.
maanantai 25. toukokuuta 2015
Innovatiivista kulinarismia
Viime aikoina olen keksinyt innovatiivisia ruokareseptejä unissani. Mites maistuis vaikka pavlova-marenkikakku mansikka- ja jauhelihatäytteellä?
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Aikamatka
Olin matkustanut ajassa, paikassa ja ihmisessä. Olin 13-vuotias koulupoika 1970-luvun Englannissa, jossain pienessä kaupungissa täynnä vanhoja kivitaloja.
Tutustuin ikäiseeni tyttöön. Yritimme päästä seurakunnan järjestämään limudiskoon, mutta se oli loppunut jo kello kuudelta, juuri ennen kuin tulimme paikalle. Kuulimme, että jatkot järjestettiin erään rikkaan perheen kartanossa.
Lähdimme rikkaan lapsen talolle. Matkalla kummastelin, kuinka paljon kylmäkuljetusautoja 1970-luvulla ajeli pitkin teitä. Juuri kun pääsimme talolle, ovi paukautettiin kiinni neniemme edestä.
Tutustuin ikäiseeni tyttöön. Yritimme päästä seurakunnan järjestämään limudiskoon, mutta se oli loppunut jo kello kuudelta, juuri ennen kuin tulimme paikalle. Kuulimme, että jatkot järjestettiin erään rikkaan perheen kartanossa.
Lähdimme rikkaan lapsen talolle. Matkalla kummastelin, kuinka paljon kylmäkuljetusautoja 1970-luvulla ajeli pitkin teitä. Juuri kun pääsimme talolle, ovi paukautettiin kiinni neniemme edestä.
perjantai 1. toukokuuta 2015
Avaruusolento
Naisen näköinen avaruusolento, joka taivutti päätään, ja sen leuka, suu ja nenä aukesivat liikkeen mukana suikaleiksi joiden välistä tursusi taivaansinistä mönjää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)