Olin vaeltamassa jonkun kanssa lumisilla vuorilla, ja taisimme olla eksyneitä. Vuori oli jyrkkä ja kivinen, siellä täällä kasvoi tummanpuhuvia havupuita.
Vuoren korkeimmalta huipulta löysimme maatilan punaisine tupineen. Rakennukset olivat kauttaaltaan jään peitossa, ja vaikuttivat aluksi autioilta, mutta ladossa olikin ihmisiä. He olivat maatilan omistajia – heiveröisiä, sairaalloisen oloisia ihmisiä jotka suhtautuivat meihin hyvin epäilevästi.
Kun kerroimme keitä olimme ja että olimme eksyneet, he lopulta toivottivat meidät tervetulleiksi. Autoimme maatilan töissä, mutta aloin pikkuhiljaa epäilemään, että maatilan omistajissa oli jotain mätää. He eivät koskaan nukkuneet eivätkä syöneet, ja heidän ihonsa oli harmaa.
Livistimme erään yön hämärässä pakoon, ja kompuroimme pitkin lumisia rinteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti