Uni jäisestä maatilasta

Olin vaeltamassa jonkun kanssa lumisilla vuorilla, ja taisimme olla eksyneitä. Vuori oli jyrkkä ja kivinen, siellä täällä kasvoi tummanpuhuvia havupuita.

Vuoren korkeimmalta huipulta löysimme maatilan punaisine tupineen. Rakennukset olivat kauttaaltaan jään peitossa, ja vaikuttivat aluksi autioilta, mutta ladossa olikin ihmisiä. He olivat maatilan omistajia – heiveröisiä, sairaalloisen oloisia ihmisiä jotka suhtautuivat meihin hyvin epäilevästi.

Kun kerroimme keitä olimme ja että olimme eksyneet, he lopulta toivottivat meidät tervetulleiksi. Autoimme maatilan töissä, mutta aloin pikkuhiljaa epäilemään, että maatilan omistajissa oli jotain mätää. He eivät koskaan nukkuneet eivätkä syöneet, ja heidän ihonsa oli harmaa.

Livistimme erään yön hämärässä pakoon, ja kompuroimme pitkin lumisia rinteitä.

Innovatiivista kulinarismia

Viime aikoina olen keksinyt innovatiivisia ruokareseptejä unissani. Mites maistuis vaikka pavlova-marenkikakku mansikka- ja jauhelihatäytteellä?

Aikamatka

Olin matkustanut ajassa, paikassa ja ihmisessä. Olin 13-vuotias koulupoika 1970-luvun Englannissa, jossain pienessä kaupungissa täynnä vanhoja kivitaloja.

Tutustuin ikäiseeni tyttöön. Yritimme päästä seurakunnan järjestämään limudiskoon, mutta se oli loppunut jo kello kuudelta, juuri ennen kuin tulimme paikalle. Kuulimme, että jatkot järjestettiin erään rikkaan perheen kartanossa.

Lähdimme rikkaan lapsen talolle. Matkalla kummastelin, kuinka paljon kylmäkuljetusautoja 1970-luvulla ajeli pitkin teitä. Juuri kun pääsimme talolle, ovi paukautettiin kiinni neniemme edestä.

Avaruusolento

Naisen näköinen avaruusolento, joka taivutti päätään, ja sen leuka, suu ja nenä aukesivat liikkeen mukana suikaleiksi joiden välistä tursusi taivaansinistä mönjää.

Monsteri

Olin työntekijä jonkinlaisessa tutkimuskeskuksessa Japanissa. Kaupunkia piinasivat oudot jättiläismäiset robottia tai liikkuvaa palatsia muistuttavat olennot, jotka aiheuttivat hyökyaaltoja ja tuhosivat rakennuksia. Tunnelma oli apaattinen ja pelokas, sillä kaikkia pelotti milloin oliot hyökkäävät. Niiltä ei voinut suojautua mihinkään. 

Minä en ollut koskaan nähnyt tuollaista oliota, ja muut olivat vaitonaisia niistä. 

Hälytys alkoi soida illan tullen. Ihmiset alkoivat rynnistää paniikissa kohti liukuportaita poistuakseen rakennuksesta, mutta vartijat vihaisesti louskuttavien koirien kanssa yrittivät estää ihmisiä pääsemästä portaisiin. Minä ja jokin nuori tyttö juoksimme ja hypimme portaiden kaiteiden kautta alas. 

Talo oli keskellä vettä, ja alhaalla ihmisiä opastettiin menemään veteen ja tarttumaan suuren vedessä kelluvan kiekon reunoihin. Menin roikkumaan kiekkoon.

Olennon tuloa enteili hyökyaalto, joka paiskasi kaikki irti kelluntakiekosta kevyesti. Ajelehdin vastapäisen talon eteen ja kiipesin maalle.

Olio tuli esiin kaukaisten pilvenpiirtäjien takaa. Se kaatoi rakennuksia ja tuli meitä kohti, mutta säästyin täpärästi pakenemalla sivuun. 

Kiikkerä kirppis

Olin kirpputorilla, jonka yläkerta oli narujen varassa katosta roikkuva taso. Kiipesin ylös, mutta kaaduin enkä millään päässyt enää seisomaan kun yläkerta oli niin kiikkerä. Koitin nousta seisomaan mutta lopulta koko yläkerta kiepsahti sivuttain ja tipuin alas mukanani kaikki yläkerran vaatteet ja tavarat. Lähdin tutkimaan kirppistä muualta ja tajusin tiputtaneeni koko yläkerran sisällön vasta kun minulta tultiin vaatimaan korvauksia.

Mopsihamsteri

Hamsterini sai poikasia, joiden naama oli lytyssä kuin mopsilla.