Elettiin jonkinlaista sodan tai maailmanlopun jälkeistä epävakaata aikaa. Käytännössä koko maailma oli maan alla, kaupungit kaduista asuntoihin olivat erilaisissa luolissa ja tunneleissa.
Pakenin henkeni edestä jonkinlaisia pahiksia jotka jahtasivat minua, mutta jahtaamisen syy jäi hämäräksi. Aina kun luulin päässeeni piiloon johonkin asuntoon tai sushia myyvälle torille, he tavoittivat minut jälleen ja aloitin taas loputtoman huoneesta toiseen juoksemisen. Minulla oli ystäviä, jotka myös pakenivat, mutta en ollut varma että kaikki olivat oikeasti puolellani.
Lopulta tupsahdin johonkin vettä täynnä olevaan putkeen, josta läiskähdin valtavaan maanalaiseen hylättyyn uimahalliin. Siellä oli joukko ihmisiä, jotka kertoivat että olemme vihdoin turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti