Olin matkoilla tuntemattomassa eurooppalaisessa kaupungissa. Yövyin vuokrahuoneessa, joka oli jonkinlaisen brutalistisen virastotalon aulassa. Rakennus oli tehty betonista, aulassa oli korkea vino katto ja mustia puisia säleikköjä jotka halkoivat tilaa katossa. Huoneen omisti sarjakuvapiirtäjä, jonka sarjakuvia luin kirjakaupassa mutta en viitsinyt ostaa niitä, ja siitä minulle tuli hieman huono omatunto.
Lähtiessäni kävelemään juna-asemaa kohti näin kaupungin keskustassa kaksi uskomattoman hienoa, mutta todella uhkaavan näköistä taloa.
Talot olivat niin suuria ja korkeita, että niiden yläosa peittyi pilvien ja sumun taakse. Rakennukset huokuivat pahaenteistä ilmapiiriä ja niitä ympäröi mystinen savu. Ne oli rakennettu harmaanruskeasta, likaisen näköisestä kivestä, ja niiden muodot muistuttivat luonnon pyöreitä epäsäännöllisiä muotoja. Torin reunalla sijaitsevassa talossa oli pulleat, pyöreät parvekkeet. Rakennuksien pinnalla kiertelivät mustat, rautaiset juurimaiset rakennelmat, ja toisen, leveän kadun päässä olevan rakennuksen seinässä oli valtava kello, jonka ympärille mustat ja kultaiset juuret kiertyivät. Rakennukset muistuttivat jonkinlaista risteytystä stalinistisesta megalomaanisesta arkkitehtuurista ja Antoni Gaudín luonnonmuotoja seuraavista rakennuksista.
Tuijotin rakennuksia pelonsekaisen ihailun vallassa, ja ympärillä ihmiset vain kävelivät kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti